Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ja usein, kun sankariesi loisto yritti voittaa minut, nauroin minä vainajillesi ja huusin: nykyisyys ja elävä tulevaisuus kuuluu minun kansalleni!" "Niin, ja entä nyt?" "En sano enää mitään. Sinä olet voittanut, Camilla!" Mutta puhuessaan näin hän oli ylpeämmän näköinen kuin koskaan ennen. Ja tällainen etevämmyyden ilmaisu koski roomalaisnaiseen.
Heistä toinen arvatenkin on Kaisu ja toinen Liisu? Etpäs nyt arvannut oikein, nauroin minä, vaikka kyllä hoksasin pilkallisuuden hänen sanoissaan. Vanhempi tyttöni on Aino ja nuorempi Lyyli. Hän on vasta seitsemän kuukauden, mutta osaa jo sanoa "isä" ja "äiti" ei ihan selvään vielä, vaan sinne päin kumminkin: "itä", "äätä" siitä tulee mutta "pullaa" hän jo lausuu aivan puhtaasti.
Ja sittenkin hän sanoi sen niin ylpeästi ja päättävästi, että minä vaan nauroin ja sanoin: 'vannottu ei ole pidetty, neiti. Vaan olisitpahan nähnyt, miten hänen silmänsä silloin loistivat, niin tosissaan hän oli!"... "Ja nyt elän kuitenkin siinä uskossa, että sittenkin taisin olla tyhmä... Sehän voisi nyt olla päätetty asia! Mitä sinä arvelet?"
Minä nauroin ja Ilsekin hymyili. "Mitä herra Claudius tekee ylikerrassa?" kysyin minä, sillä minua suututti että "kauppias", joksi isäni häntä nimitti, astui tieteen alalle.
Me näimme ohitse mennessämme avatusta ovesta vähäiseen huoneesen; siellä seisoi sievä palvelusneiti, valkoinen esiliina edessä, tomuttamassa huonekaluja. "Neiti Fliedner käski avata kaksi huonetta armolliselle neidelle," lausui hän kunnioittavasti isälleni. Minä nauroin hänelle vasten silmiä. "Armollinen neiti" oli viimeksi edellisenä aamuna lähtiessänsä Dierkhofista juossut avojaloin aroa pitkin.
Otin mäyrännahkalaukun olalleni ja sain päähäni hiukan virttyneen, mustan huopahatun. "Hyvästi nyt! Jollen palaa takaisin tunnin, parin päästä, niin on paras, että naarailette Kaislahden pohjaa", nauroin mennessäni. "Onnea matkalle!" Lähdin kulkemaan talonpäädyn ympäri, mennäkseni pitkin peltokujaa oieti maantielle, kun takanani kuului raikas, heleä nauru. Katsoin taakseni.
Lopuksi rupesi isä hartaasti vapisevalla äänellä veisaamaan: »Ajalla, jolla emme ajattele.» Kaikki ottivat osaa oikein niekutellen ja kiskoivat minkä jaksoivat virttä. Minä olin ivoissani ja nauroin hengessä. Ajattelin että turhaan huutavat, sillä paha on olemattoman kuulla.
Me pudistimme kättä sangen sydämellisellä tavalla; ja minä nauroin nauramistani, siksi kuin minun täytyi temmata ulos nenäliinani ja pyyhkiä silmiäni. Mr. "Reipastukaat, Mas'r Davy!" sanoi Ham muhoilevalla tavallansa. "Kah, kuinka olette kasvaneet!" "Olenko minä kasvanut?" kysyin minä, pyyhkien silmiäni.
Toinen iski peruukkinsa vihan vimmassa katuun ja kiroili kauheasti. Sitten viittasivat he muutaman ohikulkevan sotamiehen siivoamaan itseään. Nauroin puodin oven suojassa partaani, ja kun he olivat lähteneet paikalta, nousin satulaan ja ratsastin tieheni. Turusta suuntasin kulkuni Piikkiön ja Paimion kautta Halikkoon. Siellä päätin mennä edellämainitun pastori Paulinin luo.
Minä melkein nauroin sydämessäni tuota lapsellisesti luontevaa huolettomuutta muiden suhteen. Lapset ovat ikään senkaltaiset, he ajattelevat vaan itseänsä, eivätkä yhtään niitä rasituksia, kuin muilta vaativat. Sanos, etkö luule sen olevan erinomaisen luontevaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät