Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mutta tule nyt pois kauan et saa häntä puhutella mutta osannethan lyhyessäkin ajassa saada suuria toimeen hah, hah, haa! No, niin totta kuin olen kristitty mies, tuskinpa saan sinua toruneeksikaan, kun minua niin naurattaa!»
Tämä vaarin vihanpurkaus näytti nyt vähän nolostuttaneen talonväetkin, jotka niihin olivat tottuneet, pojat vetäysivät häpeissään takapihalle ja turhaan se samainen nuori mies koetti nauraa ja naurattaa muitakin. Meillä mieli omituisesti masentui.
Robert käveli edestakaisin tuvan lattialla ja purskahti yht'äkkiä nauruun. Mikä sinua naurattaa? En tiedä, onko oikein kertoa, mutta voinhan sen kuitenkin sinulle kertoa. Täällä oli vähällä tapahtua toinenkin kihlaus: Risto kosi Anettea. Ja sai rukkaset? Tietysti! Antero kuuli purskahtavansa äänekkääseen nauruun, tietämättä kuitenkaan, mille hän oikeastaan nauroi.
TURKKA. Niinkö? Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä? TOLARI. Kuusituhatta. Sama summa, jonka rättäri lainasi Pertun leskivainajalta! TOLARI. Merkitseekö se hyvää? TURKKA. Niin että naurattaa! Rättäri tietysti meni tervahaudalle? TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian riskisti riiailleet.
Silloin paronitarkin, joka kumartui ulos vaunun ovesta ja katseli poikaa, sai semmoisen naurunpuuskan, että vaunut jysähdellen hytkyivät vietereillään. Kasvot kalpeina kysyi Julien: Mikä teitä noin naurattaa? Olettehan aivan hulluja. Jeanne, jota nauru puistatti niin, että hän oli melkein sairas, ja joka ei voinut hillitä itseään, istuutui portaikon astimelle.
Mutta Pyhän Anteruksen ristin kautta sen lupaan! minä puhun Crévecoeur'ille siitä, mitä vaadit; ja koska hän todella pelkää Kaarle herttuan vihan kuningasta vastaan voivan kiihtyä, niin luulen hänen suostuvan, joskin pyyntösi, niin totta kuin olen kunnian mies, minua naurattaa!»
Ja minua hän kertomuksellaan koitti naurattaa. Huomatessaan, että minua huvitti hänen kertomuksensa, hän päälliseksi häijyydessään minua imartelemaan rupesi. Enkä tee tyhjäksi ikävä sanoa että minua miellytti ihmisten kunnioitus, jospa kohta en ollutkaan se, miksi minua luultiin. Siihen puistoon, joka oli asuntoni akkunain alla, laitatin juhlan ja lähetin kutsut kaupungin kaikille asukkaille.
Kun harakka huomaa, että mies poistuu kyökkiin päin, kopistelee jalkojaan ja aikoo astua sisään, muuttautuu hän portin pielessä kasvavan koivun latvaan ja katselee pää kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei miestä enää näy, laskeutuu hän alimmalle oksalle ja nyt sitä jo naurattaa ... olisi siellä jo ottamista, kun vain uskaltaisi.
Ja Olli lauloi: Se oli Sorvin Miina, Jota haittasi syntymä-viina, Ja se kova kohmelo. :,: Lukea ei osaa, Eikä pysy järki ko'ossa, Että pappia vastata. :,: Mutta Miina se keinon keksii, Jonka laulan viimeiseksi, Että paremmin naurattaa. :,: Miina se hera-leiliä kantaa, Ja pappilaan sen antaa, Ja papin lahjoaa. :,: Pappi se Miinaa säästää, Ja ripille lupaa päästää, Sen hyvän heran vuoks'. :,: Ja sitten vaikeni Olli syvään huo'aten.
Ja puhut sitten vielä sydämestä ja omastatunnosta. Ha, ha, ha! Oikein minua naurattaa. Entä jos minun omatuntoni pakottaa minua ilmituomaan totuutta? Mitäs siihen sanot? ANNA LIISA. Menkää! Tehkää kuin tahdotte. Te tiedätte päätökseni. HUSSO. Ja sinä siinä muka pysyt? ANNA LIISA. Pysyn. Anna Liisa, onko se totta? Sano pian, onko se totta? ANNA LIISA. Mikä niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät