Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän punastui, mutta vastasi rauhallisesti, osottamatta pienintäkään saamattomuutta: "Nimeni on Ester Hermanson." "Ah, te olette tuo uusi opettajatar", huudahti Bengt, ja ensi kerran heidän kohtaamisensa ajalla hän antoi ihastuksen pilkistää esiin levollisuuden naamarin takaa, jonka hän oli vetänyt kasvoilleen.
Athoskin katsoi häntä yhtä hämmästyneenä kuin muut, sillä hän ei tiennyt, millä tavoin tuo vieras saattoi olla sekoittuneena tähän hirveään näytelmään, joka nyt lähestyi loppukohtaustansa. Astuttuansa hitailla, juhlallisilla askeleilla niin lähelle mylady'ä, että heitä eroitti toisistaan vaan pöytä, otti tuntematon naamarin pois kasvojensa edestä.
Ah, sen kirotun tytön isä! vastasi kuningas, jatkaen tarkastustaan, nyökytti armollisesti päätään Ranskan lähettiläälle ja jokseenkin kylmästi presidentti, kreivi Bertelsköldille, ja pysähtyi viimein katselemaan erästä nuorta paimentyttöä, joka naamioituna niinkuin kaikki muutkin seisoi yksinään erään ikkunan luona, katsellen häntä naamarin läpi.
CLAUDIO. En koskaan pelkuri! CANZIO. No näytä se ja puollusta itseäs! CLAUDIO. Siinä oli kylliksi. Angelo. Claudio? CLAUDIO. Se oli kuoleman pistos, joka painoi päätösmerkin elämäni kirjaan. GIOTTI. Toisin toivokaamme ja käykäämme toimeen häntä sidottaa. CLAUDIO. Pois siteinenne ja kahleinenne. Kohta olen vapaa, kohta riisun päältäni tämän kempelön naamarin, joka niin kauvan on peitellyt sieluani.
Välttämättömästi tulen ja paremmin kunnioittaakseni haitanne panen naamarin kasvoilleni. Sganarelle. Hyvästi! Herra Alkantor'in tytär, nuori Dorimena viiden-kymmenen kolmen vanhan herra Sganarellen morsian! Sepä oiva avio-liitto! Voipa oivaa sopivaa avio-liittoa! Kolmas kohtaus.
Olinhan saavuttamaisillani taivaasta lähetetyn olennon. Minä ilmoitin hänelle kuka olin ja kerroin kaikki mitä itsestäni tiesin, koko entisyyteni... Tuntui niin suloiselta puhua hänelle itsestäni. Ennenkuin toinen franseesi alkoi, olin jo ehtinyt näyttää naamanikin hänelle silmät hän tosin jo oli nähnyt naamarin lävitsekin. Nyt siis tanssimme rakastajien franseesia.
Siellä istui rouva Leistén sohvalla. »Pois minä jo otan naamarin, kun ihmiset ovat niin ilkeitä», hän sanoi paljastaen kasvonsa. »Vasten silmiä eivät toki uskalla sanoa tyhmyyksiään.» Lähellä istui muutamia rouvia, jotka katsoivat häneen oudosti, ikäänkuin jonkun ajatuksen takaa ja siirtyivät äänettöminä muuanne. »Minuako ne pakenivat?»
Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot.
Viisas, ihminen, vasta sa oot, kun seppeles kuihtuu, vasta kun nuoruutes, onnesi muisto on vain, vasta kun ystäväs pettävät sun ja sun armahas jättää, vasta kun lauluton on päiväs ja lemmetön yös, vasta kun Kuoleman kasvot näät Elon naamarin alta, vasta kun tyhjyyden silmästä silmähän näät, vasta kun Kerberos kolmin kuonoin vastahas haukkuu, vasta kun horjuelet Tuonelan lautturin luo.
Temppeliherra hymyili. "Heleävärisiä maskeja", hän sanoi, "löytyy yhtä hyvin kuin tummia naamareita, ja ne peittävät luonnollisia kasvoja yhtä täydellisesti kuin toiset". "Olkoon niin", sanoi markiisi, kohottaen kätensä leualleen ja laskien sen alas liikunnolla aivan kuin hän olisi riisunut naamarin kasvoiltaan; "tuossa on valhepukuni.
Päivän Sana
Muut Etsivät