Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ukon-ilma on alkanut kaupungin päällä, mutta ei ole hän vielä sittenkään kotiin palannut; yö on tullut, eikä näy häntä vieläkään. Lisäksi kaikkeen tähän onnettomuuteen on naaras, joka useita tuntia on maannut pesässä, lähtenyt hakemaan uskotonta puolisoaan, mutta jäi niin kauaksi pois, että pienokaiset, lämpimän ja äitillisen rinnan suojeluksen puutteessa, ovat kuolleet.
EEVA. Ei hän tiedä minun asuntoani, vaan hakee Pasanteria, joka on koettanut pestata miehiä Onneen. ELVIIRA. Hän siis tulee tänne. ANNA. Mutta Pasanteri ei näy olevan kotona. Ei ole vielä tullut kirkosta. EEVA. Sittenpä on mainio tilaisuus tehdä kapteenin kanssa tuttavuutta. ELVIIRA. Mutta jos hän ei tulekaan tänne, vaan menee ohi?
Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa, ei heidän tiestään jäljet näy, ei venhostansa lautaa, he ijäks sinne suistuvat, ei muista kenkään heitä, ja tuskin äiti vuodattaa nyt heille kyyneleitä.
"Olen teitä tullut ymmärtämään, että omistatte liiaksi herkän ja aivan liekehtivä-tunteisen sielun. Eräs kokenut ihminen sanoikin, että mitä tunteikkaampi sielu on, sitä useammin saa kärsiä. Teidän sijassanne pitäisi olla sellainen härkä, joka osaisi aina puskea vastustajaansa, antaisi sanan sanasta, kaksi parhaasta. Mutta teissä ei näy olevan siihen miestä."
Vaan rajan takaiset olotko lienevät olleet syynä siihen, että vaikka nykyiset sillat tuskin tulivat maksamaan kymmenissä ruplissa sen, mikä oli sadoissa ollut tarkoitus, rahat kuitenkin kuluivat siihen niin, ett'ei näy jääneen tähteeksi ylläpitovarojakaan.
Novellissaan La Chambre bleue ei Mériméellä todellakaan näy olleen mitään muuta tarkoitusta kuin pitää kuulijaa jännityksessä ja lopussa vallan odottamattomalla päätöksellä hämmästyttää häntä. Juoni, joka perustuu kokonaan pelkälle erehdykselle, on muuten taidolla sommiteltu ja muutamat hienot psykoloogiset piirteet osottavat vanhan mestarin käsialaa.
Antaen tupakkakukkaronsa kiertää miehestä mieheen ja saaden siten näiden myötätuntoisuuden puolellensa virkkoi hän vielä hyvin totisena: »Ei teillä näy täällä tarkka peräänkatsanto olevan.» »Ei suinkaan ne viitsi täällä olla, kylässä ne juoksevat kaiket päivät.» »Noo, ei sitä sellaisella palkalla kannata teidänkään paljoa tehdä.
Mannert' ei näy, ääretön vain Allan' aallokko kuohuu. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Turman kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Tyyntyy se tuulonen tuiminkin. Päättyy se päivä myös pilvisin. Viihtyy se villeinkin aaltoin tyrsky, Raukeepi kerran rajuinkin myrsky. Kuluu se kurjinkin, kolkoinkin yö.
Kun siima kerran oli lapettu, heitänmä häntä vielä toisen kerran vähän pitemmälle, puoli koskeen. Sama tulos. Ei näy olevan lupauksistakaan taikaa. Ennen kuin lähden, vetäisen kuitenkin, kerittyäni suurimman osan siimaa rullalle, kerran vielä, nyt ylhäältä päin alas, aivan arkun läheltä. Kas niin, se tarttui sittenkin pohjaan, niinkuin siinä tavallisesti tekee. Mitä, siinähän onkin kala!
Vilautapa toistakin kättäsi, että näen saapiko toivottaa onnea. Tässä tämä on. Hilja veti tyytyväisesti nauraen kätensä hameen suojasta. Niinpähän on. Onnea vaan!... Aliinalle ei näy vielä tarvitsevan toivottaa, koska pitää kätensä näkösällä. Hilja sanoi kiitokset hänelle toivotetusta onnesta ja alkoi lasketella: Jo tälle saapi toivottaa valmiiksi, ei siihen ole pitkää aikaa...
Päivän Sana
Muut Etsivät