Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Jos Jumala loi ihmiset kaltaisiksensa, niin eihän se merkitse, että me saamme luoda Jumalaa ihmisen kaltaiseksi. Vaan ihmisen on oleminen semmoinen kuin tiedämme Jumalan olevan. Ja silloin syntyykin kokonaan toiset vaatimukset ihmiselle. Olla Jumalan kaltainen merkitsee ensiksikin olla niin näkymätön kuin mahdollista, sillä eihän Jumalaa missään näy.
"Kaikki on outoa, kaikki on kadonnutta," sanoi Herpman, katseltuaan pappilassa paikkoja; "eihän täällä näy enää jälkeäkään meidän entisestä omaisuudestamme." "Kukapa täällä tavaroitamme olisi näin kauan säilyttänytkään," sanoi Antero, "onhan Anna sanonut olevan niitä itsellään siellä isänsä tykönä."
Siitä asti tepastellut Olen mieron tietä ain'... Jopa sulle kertoellut Olen, metsä, muistelmain. Hopsis, jalat, joutukaa jo Muuten yövyn korpehen. Varjot synkät lankeaa jo, Tuolla päivä laskeiksen.» Yhä kiitää, vaan ei vielä Ihmis-asuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä Uhkaa, mustaks yö jo käy. Kylmä yltyy. Tähtein valo Syttyy taivahalle jo, Leimuelee pohjanpalo, Huokaa jynkkä hongisto.
Olin kerran kalastusretkelläni siinä tulella ja silloin ihmettelin, ettei kukaan ollut siihen taloa tehnyt, vaikka mielestäni se oli kaunein paikka maailmassa. Etelään päin silmänkantama selkä ja länteen päin ei näy laitaakaan, saaria vain. Ja idässä ja pohjoisessa lehtoisia rinteitä.
Me lähdemme hirmuisen totisina, peräkkäin, kontit selässä ja marjatuohiset hattuna päässä, niinkuin marjamiehillä on tapana. Tie vie navetan taitse haan läpi notkoon. Metsän sisus on hämärä, puista rapisee kastetta ja kumahtelee tuohisiin, oksain välit ovat täynnä hämähäkin verkkoja. Notkossa on usvaa, niin ettei näy suohauta eikä liinaliko, vaikka ne ovat ihan tien vieressä.
»Ma sodin vuoksi synnyinmaan.» »Ma pyrin sankarkunniaan.» »Ma eestä ihmisyyden löin.» »Ma sotamiehen leipää söin.» Suo sulaa, hanget haipuvat, pääkallot mutaan vaipuvat, vain poreet sieltä täältä käy, ei kohta heitä ketään näy. Sain ma siivet aurinkoon, itse ilman herra oon, ukkoselta vaajat vienen; jumalaksi luotu lienen.
Magdalan läheiset rannikot ovat hyvin hedelmällisiä ja viljeltyjä, ja niillä kasvaa paljon puita, mutta kuta kauvemmaksi järvestä tullaan ja kuta ylemmä vuorille päin kohotaan, sitä kolkommaksi käy seutu. Ei enää näy viljavainioita eikä puita, mutta tavallisesti vaan kiviä, soraa ja hiekkaa.
Oli hän jo nousemassa sitä peittämään, kun muisti, että olihan se Ihalainen tikkuja hakemassa. Aamusella hän heräsi tavalliseen aikaan, katseli sänkyään ja arveli: »Ka... Eikö se Ihalainen ole tullutkaan, kun sitä ei näy?» Katsoi hän taaksensakin sänkyyn, mutta ei Ihalaista näkynyt sielläkään.
"Hän on hakenut piilopaikan täällä pensaikossa," sanoin minä. Gérard oli jo hypännyt hevoseltaan ja talutti sitä pensikon läpi. Minä seurasin hänen esimerkkiään, ja pian tulimme tielle, joka vei syvään kalkkimurrokseen. "Häntä ei näy vilaukseltakaan", sanoi Gérard. "Hän on päässyt pakoon." Vaan samassa minä ymmärsin kaikki.
"Kas, se oli ystävällisesti, istukaa, istukaa, niin, hän on poissa, tuo pikku veitikka, mutta näyttääpä siltä kuin ei hän oikein viihtyisi oloonsa." Pastori hymyili ja pani kätensä ristiin vatsalleen. "Vai eikö hän viihdy siellä?" kysyi ylioppilas uteliaana. "Ei hän raukka näy viihtyvän.
Päivän Sana
Muut Etsivät