United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, isä, näenpä teitä taas entisissä mieliharrastuksissanne!" virkkoi hän naurusuin. "Kuinka paljo rahaa aiottekaan vielä uhrata maalauksiin! Minun täytyy tosiaankin otaksua, että kamarinne ja salinne ovat riittävästi kuvilla varustetut." Näin sanoen loi hän ivallisen katseen seiniin yltympäri, jotka olivat melkein peitetyt kaikellaisilla maalauksilla komeine kultakehyksineen.
Näenpä siis parhaaksi, että käymme kaikki miehissä ja yht'aikaa hänen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielellä ja kielellä, taitaisko hän kellenkään meistä sydämmensä lahjoittaa. Jos nyt tyttö on myöntyvä, niin se meistä, jolle lankesi toivottu arpa, kiittäköön onnensa päivää, mutta toiset tyytykööt napisematta kohtaloonsa.
PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi koskea pyhään esineesen. SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut. PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet. SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia miehiä.
Ja nyt hän ensi kerran huomasi, isänsä mennessä huoneesensa, kuinka paljon hän oli vanhennut. Niska oli ohut ja laiha, ryhdin ja käynnin suoruus ja vahvuus oli murtunut. Näenpä tulleeni kotiin oikeaan aikaan, sanoi poika itsekseen. Erik ja Helena istuivat ikkunan edessä huoneessansa. Yö, hiljainen, suloinen kesäyö peitti mäkiä ja vainioita. Koski lauloi kehtolauluansa.
Näenpä sydänkesäistä Kirkkautta kasvoillasi! ILVO. Se on samposi valoa. Helmi kullassa helakka On sepon sivulla Ilvo, Onnellisia molemmat. Koko Suomi on sulana Kastemaana kimmeltävä Sampoauringon valossa. PELLERVO. Varhain onnea ylistät, Vaikk' olet vanha ja petetty Kihlajuhlassa menetit Tytön vasta voittamasi IMMO. Sen menetin, toista toivon. Mies ei moisista masennu.
Eikä ole kuitenkaan nyt kaikki hyvin! ANTON. Näenpä sun vimmas. Mutta päästä jo osa tuskastasi tänne, ystäväs syliin. Noo, sano, poika, sisimmäinen aatokses tuosta meidän emännästä. Leo. Paljon hyvää on hän osoittanut minulle ja siitä kiitän häntä, toivoen hänelle kaiken elomme onnen ja ilon. Kohta eroomme; ja Jumal' avita, eihän kaukana, ett'ei hurja silmäni puserra vettä! Hetkessähän lähdet.
Mua kuinka tenhoo noiden silmäin liemu! Vaan katsos tummaa! nauha punainen, Ei leveämpi veitsen hamaraa, Suloista kaulaa yksin kaunistaa. MEFISTOFELES. Niin totta! näenpä miekin sen. Hän väliin kantaa päätään helmassansa; Sen silpoi hältä Perseys kalvallansa. Miks' oot sa aina hourumiellä! Tuleppa kummun päälle! Siellä Niin hauska on kuin Praaterissa.
Näenpä jo serkku Svanholmin sotaisasta katsannosta, että suuria tappeluita on tulossa, ja johan näkyvät sekä Anna Sofia että Jonathan luulevan olevansa sakeimmassa kuulatuiskussa.
SAARA. Ettäs olet käynyt noidissa ja tietäjissä ja saattanut poikani rakastumaan sokeaan tyttärees. ANNA. Sen valehtelet, hurja vaimo! Tämä syytöksesi, tämä musta luulos on kotosin pimeyden alhosta. SAARA. Onpa minulla syytä luulla niin. ANNA. En usko sitä, mutta näenpä vihan kuohuvan ylitse sun povessasi ja sielusi janoo riitaa.
»Hyvä on, serkku kulta», lausui kuningas samalla lempeällä, leppeällä äänellä kuin ennenkin, kiivastumatta herttuan kovasta puheesta ja kiukkuisista liikkeestä. »Näenpä teidän olevan niin hyvän Ranskan ystävän, ettette mielellänne tahdo luopua mistään, mikä siihen kuuluu. Mutta täytyypä meidän ottaa joku välittäjäksi, silloin kun kaikki nämät asiat otamme neuvoskunnassa puheeksi.