United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoa tahtoisin, Kuink' armon tavoitin, En ymmärrä vaan sitä, Miks Herra huolen pitää Minusta yli toisten Parempain, suurenmoisten. Niin huono olen mä, Ett' alan nääntyä; Vaan sieluni kun nääntyy, Niin puoleeni Hän kääntyy, Katsahtaa, armahtaapi Ja sielun virvoittaapi. Ja sielu riemuitsee, Riemuissaan laulelee.
Mutta ei auta tässä maailmassa, vaan olkoon miehen sydän aina kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne, täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa. TIMO. Täällä käyskelee hän vähän ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes hän vihdoin kännistyy ja nääntyy kuin rotta seinän-juureen. JUHANI. Oikein sanottu, viisaasti juteltu!
Kevät sydämen on arka, siksi itkee Seidi parka, siitä, herra, kyynelet on nää! »Missä leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin hän, kentiesi murhein morsian; tänne kyynelkatse kääntyy, anoo armastaan, mi nääntyy, kauas jääden vangiks voittajan.»
"Tule kanssani, Amos, Jumalan tähden! Tule kanssani vanhempiesi luokse: he hakevat sinua, äiti nääntyy murheesta!" huusi hän tuskallisella epätoivon äänellä, joka olisi voinut liikuttaa kiveäkin. Se oli koulumestarin Martha.
Sopii hyvällä syyllä arvata, että pikku lapsemme ensiksi nääntyy ruoan-puutteesen, koska se on heikoin jäsen joukossamme, ja että kaksoisemme lähinnä seuraavat. Olkoon niin! Mitä minuun tulee, on pilgrimi-retkeni tänne Canterbury'yn tehnyt paljon; velkavankeus ja puute tekevät pian enemmän.
En minä tahdo, että hänen pitää toivoa, enkä minä toki voi kärsiä, että hän epätoivoon nääntyy.
SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut? Koko Norja jo rauhan joutuvan sois; Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois, Joka sais perinnöks isältänsä vallan; Näes, kansa jo nääntyy vuoks' sodanhallan. Nous, kuningas Skule, tän' yönä tee työ; Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö!
Mä luulin kerran tiedon onneen vievän Ja tutkin tieteitä ja maailmaa Vaan turha toivo: onneen ei vie tieto, Se ihanteet vain valheiks paljastaa. Ei onneton oo se, ken pettyy lemmessänsä, Ei onneton oo se, ken nääntyy näljissänsä, Vaan onneton, ken ihanteit' on vailla Ja ei voi elää perhon eikä porsaan lailla.
Siellä, missä sairas hoidotta nääntyy, missä kuollut on hautaamatta, missä ahdistettu sielu apua huutaa, missä rutto uhkaa ja te kaikki muut pelosta pakenette, siellä olen tuon miehen löytävä, jonka te rutto-mieheksi nimitätte. Onpa kuin lähestyisi jo Herran tuomiopäivä!
Olo seuroissa on niin fånimaista, Hyvä ystäväkin mua irriteeraa; Syy siinä: he armasta vienokaista, Jota slåasin, "rouvaksi" tituleeraa. Tuoll' yksin Pohjan honka On kankaalla, nuivapää. Se nukkuu, valkovaippaan Sen peittää hanki ja jää. Se uinuu palmupuusta, Itämailla mi kaukana on, Mi vait ja yksin nääntyy Ikipaahteessa aavikon.