Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
»Mitähän siinä noita huonompiasi kiusaat», virkkoi Iikan Antti, joka koko illan oli ollut möhrytuulella. »Huonompiasi? Luuletko sinä sitten itseäsi paremmaksi kuin minä oon, vai?» »Mitähän tuossa nyt?» »Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla minä olen valmis kuin sotamies.» »Pane hiiteen...! taas nyt yhtä myötään riitaa haastat. Puhutaan muusta.
TOINEN. Mun sulho peiliss' näyttihen, Sotaisna, myötään monta sotilasta; Hänt' etsin, kaikkialle silmäten. Saa nähdä, tokko löydän häntä vasta. Tornit ja linnat Korkea-pielet, Ilkkuvat immet Ylpeämielet Soisimme voittaa! Ryntäys uljas, Palkk' ihanin. Torvi kun soittaa, Mieltä se hurmaa, Riemua tieten, Niin kuni surmaa. Siinäpä myrsky, Siin' elon tyrsky Linnojen, impein Heittyä täytyy.
Ja harva se enää meistäkään Mun aikana tolkkua tiesi; Mut taatto ol' ensimmäisiään! Hidas, jäykkä ja juureva miesi! Ei jäniksen seljässä tehnyt työtään, Mut pellot korvessa laajensi myötään: Sanon, hän oli jäkkäniska, hän Mut poissa on tolkku polven tän! GEELIT
"Vai niin. No, kukas uskoisi, että tänne on tämmöinen tie. Ihan täytyy lähteä katsomaan tätä tietä". Sen sanottuaan rovastinna lähti kävellä mötöstelemään sitä tietä metsään ja sinneppä lähtivät kaikki muutkin. Kaisa otti Mimmin syliinsä ja kiirehti rovastinnan rinnalle ikäänkuin näyttelemään tien merkillisyyksiä. Rovastinna sitä tietä kävellessään myötään ihaili: "Ai, ai, kun tämä tie on soma.
Tuli yksi ja toinen, eikä rouva rukka kerjennyt muuta kuin myötään tarjota ja kehoittaa. Magna tunsi oikeaa osanottavaisuutta tuota paljohuolista rouvaa kohtaan, joka tuskin kerkesi lähentää kahvikupin huuliaan kohden kun jo taasen joku uusi vieras ilmautui kahvinjuontiin. Ja kun aamukahvi oli juotu, alkoi aamiaisen laittaminen.
Jehu oikaisi suoraksi kookkaan vartensa. Siinä miestä! Jota rakastaa, sitä ruoskia aikoo. Vai etkö olhavalaista morsiantasikaan rakasta? Rakast... Pyhyh! Vielä siihen mitä rakkautta tarvitaan! Eihän sitä näin talonpoikaisissa... Jehu yritti jo tuskaantumaan, kun ne herrat myötään siitä rakkaudesta jankuttivat. Siihen rakkaudet ja muut ..., höpisi hän vielä ulosmennessään.
Taikka kätkeneekö mökkis rauska Jotain nautintaa tai lahjaa hauskaa Riemun eestä, jonka kevät toi ja Ilkuten vei myötään armoton? Niinpä! sielus pohjukasta kukkaa Joka himoltas, jonk' aika hukkaa, Halua puhtaampaa ja parempaa. Ah, me näemme kuoren, emme juurta, Kurtut näemme vaan, jotk' otsas uurtaa, Emme sielussasi rauhatarta Ja sen siellä luomaa onnelaa.
Katoppas ruojaa, kun repäsi ikeneensä ja meni, virkkoi Ahola, vaan Paavola ei puhunut mitään, viskasi vain siimansa veteen ja onki päätään kääntämättä. Hän oli kasvoiltaan tyyni, vaan sisässä kuohui sappi ja yritti myötään pulpahtamaan esiin. Kului hetkinen. Toverin synkkä äänettömyys tuntui Aholasta vähän rasittavalta ja taas rupesi hän verkalleen kertomaan muuatta juttua, tällä kertaa uutta.
Hän ei vastannut mitään näihin sanoihin, jotka ensi hetkellä kuuluivat hänestä luonnollisilta ja oikeutetuilta. Mutta kun hän sitten myöhemmin illalla istui yksin ja ajatteli, juontuivat ne myötään hänen mieleensä ja seuraavana aamuna oli hänen ensimäisenä ajatuksenansa Erlandin antama vastaus: "meillä ei ole ketään, jolle saisi antaa".
Päivän Sana
Muut Etsivät