Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Silloin oli Muttinen ällistynyt, hänen silmänsä olivat lentäneet pyöreiksi. Mutta sitten hän oli lupsahuttanut huuliaan, ja nyökytellyt päätänsä, ilkeästi, ja toistanut: »Vai niin...» Ja oli lökötellyt pois sen näköisenä, että Käkriäinen pelästyi. Häntä peloitti kauheasti, että mitähän tämä Aapeli silloin tekisi.
Lahden suussa aukeavat näkyviin etäiset maisemat: niistä ei erota kesäisissä autereissa mitään yksityiskohtia eikä värejä, kaikki on epämääräistä, utuista ja sinertävää ... ikäänkuin unta. Aurinko lämpenee yhä. Pilvet heijastuvat ulapan syvään ja suureen veteen monivärisinä. Muttinen soutaa, jos sattuu viitsimään, hikoillen ja hiljaa... Kas vettä!
Oli rakentanut sen nuusniekan ... ja hänkö ei ollut muutenkin täyttänyt täällä velvollisuuksiaan... Sen niekan ja peltoa raivannut lisää... Silloin täällä ei ollut mitään. Huokealla sai Muttinen sentähden tämän, osasi ostaa halpaan aikaan. Sitten hän rustasi tuon huvilansa. Ja pahimpaan louhikkoon... Siihen hänen nyt piti se teettää.
Ja Käkriäisellä oli eukko jo kakaroinut, kovalle se oli ottanut eläminen siellä... Toista se oli kuin tässä, muuten, jos ei tuo Muttinen olisi häntä narrannut. Käkriäinenkin oli kuullut, että se kirjanpitäjä, tai miksi häntä silloin lienee luullut, halusi huvilalleen tilanvoutia eli vahtimestaria.
Huh, huh, huh, kuka uskoisi... Muttinen, lähetä sittenkin hakemaan lä... lääkäriä. Koskaan en ole ollut sairaana, ja nyt se tuli. Lähetä heti, Aapeli-parka... Oih, mikähän tähän oli syynä? Mitä sinä tästä luulet, Aapeli? Olisikohan niissä makkaroissa, joita minä tänne kaupungista toin, ollut luita?» eli muuan maalaisäiti. Konttoristi Heitukka on ruma olento.
Vetelevät lihat reisistä, hautaavat elävältä. Helpointa olisi olla sen, joka ei tätä ajattele. Mutta lieneeköhän niitä montakaan. »Tämäkö, tämäkö on Runebergin kansaa, Topeliuksen kansaa?» mutisee Muttinen.
»Mitä, häh?» sanoo kirjakauppias Aapeli Muttinen. »Ettäkö minä olen pomomies?... Että asun kuin Horatius, kaikkein alamaisimmasti se myönnettäköön, turkkilainen! Että minulla on Tusculum, vai mikä se huvila oli, se, jonka Maecenas oli lahjoittanut hänelle sabinilaismaassa? Turkkilainen sen muistakoon. No, hän palveli Maecenasta, minä yleisöä ... viidenkymmenen pennin kirjoja myymällä...»
Jos Muttinen olisi sitä vaatinut, olisi hän vastannut, niinkuin ajattelikin, ettei se muta ole sopivaa työntää kesällä pehkon alle, sillä se kuivaa pehkot. Mutta ei Muttinen vaatinutkaan. Mitäs, otti miehiä ja hevosia muualta ja teetti niillä. No, oli hänellä rahaa. Ja Muttinen teki itsekin ryytimaalla työtä, sitten seuraavana keväänä.
Muttisen täytyy hypätä. Tommola nauraa: »Eihän sillä tavalla! Spurtti on tehtävä näin! Hahaa, niin menit turvallesi. Mutta katsos, minä hyppään vielä yhden pykälän korkeammalle! Nyt lähden, tämä tällainen on startti... Sinä annat nyt signaalin...» He hyppäävät. Ja sitten he juoksevat. Ja kun Muttinen jälleen istuu läähättäen ja hiestä märkänä hiekassa, puhuu Tommola: »Tämä se on jotakin.
Makaisi, Muttinen; niin hän tekisi, Käkriäinen, jos olisi Muttinen, rikas mies; ja tavallisesti hän makaakin, tai istuu keinustuolissaan, ihan kuin Käkriäinen istuisi... Käkriäinen on hyvin säikähtänyt, niin hän on siinä vielä torkkunut mietteissään, seisoskellut aitaa rustaamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät