United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parin viikon ajalla tuli Muttinen sellaiseksi, että ihmiset alkoivat hokea: »Hah hah, oletteko nähneet kirjakauppiasta? Naama venähtänyt, keltainen; suu menee väärään, kun sodasta kerrotaan, silmät ammottavat haaleina, ja vesi pyörii niissä, huulet alkavat tutista. Ja hän supisee itsekseen jotakin...» Viimein hänen täytyi lähteä.
Nuokin sudenkorennot tulevat juuri tuohon, nokan eteen, ongenpahlaimella hommailemaan. Niitä on aivan satoja... Ja ne tytöt siellä kaupungissa. »Pääsettekö siitä hommaamasta», äännähtää Tommola sudenkorennoille ja lyö niitä ongenvavalla. »Ei syö, on liian tyyntä», sanoo Muttinen. »No, lauletaanpa sitten!» arvelee Tommola ja alkaa laulaa. Muttinen nauraa hänen laululleen, ja he laulavat yhdessä.
Ja samoin muutkin kaunistukset ... joutavine kukkineen, joiden tähden, mitä lienevätkään, pitäisi nyt tehdä tämä aita, etteivät elukat pääsisi niitä sotkemaan. Pitäisi viimeinkin! Ei tässä enää muu auta. Sillä Muttinen teki hänelle lopulta pakon: toi tänne maalle todistajat ... herratuttaviaan; ja komentaa kontrahdin nojalla tällaista tekemään.
Välistä hän nousee istumaan, ja katselee itseään, rintapieliään ja reisiään. Ja siinä hän ajattelee niitä nuoria venakoita, eh-eh. Muttinen on asettunut kuistille. Hän lueksii jotakin kirjaa, niin vakavasti, että Tommolaa alkaa harmittaa. Varmaan jotakin filosofoimista, romaania.
Mutta, muistaessani, terveisiä runoilija Spekulinilta... Tehän tunnette hänet, Muttinen? Mainio mies, viiksekäs, terävät viikset, vaksitut ... vitsikäs, sanoi, ettei hänen teoksiaan kukaan lue viidenkymmenen vuoden päästä.» »Paha kyllä, viiden», murahtaa Aapeli Muttinen. »Paha kyllä, mikä sana, mainiota, Muttinen!» huudahtaa Kikka. »Mutta pidetään nyt hauskaa ... seuraa daameille.
Kun Muttinen oli saanut valmiiksi huvilansa, siihen verangot alakertaan ja vinnillekin, istuskellakseen niillä yksinään, yksinäinen mies, hän oli lähtenyt kulkemaan, kutvittelemaan, kylille: oli tiedustellut mökeistä, mistä saisi miehen, joka vartioisi talvella tätä tyhjää huvilaa, etteivät varkaat pääsisi hänen tavaroitaan kaivelemaan. Ja mitä lie muuta tahtonut hänen siellä tekemään.
Siksi ei Muttinen liikkunut kaduilla missään, vaan painautui emännöitsijänsä pimeään vaatekonttoriin, pyyteli häntä sanomaan, jos joku tulisi tiedustamaan häntä, että hän oli nyt matkoilla.