Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hänen edessänsä oli kyllä avoin kirja, mutta ei hän lukenut sitä, hän istui ja kuulteli, ja kohta havaitsi opettaja, että hän kuulteli opetusta tarkemmin kuin kukaan muu. "Lue kirjaasi!" sanoi hän tytölle leppeästi ja vakaalla äänellä, vaan tyttö katsoi häneen mustilla, loistavilla silmillään, ja kun hän kysyi tytöltäkin, niin tämä tiesi läksyn paremmin kuin kaikki muut.
Ne nuoret kasvot, joihin Kenelm mustilla silmillään katseli, punastuivat, mutta kasvoin juonteet osoittivat vakavuutta ja uskaliaisuutta. "Jos niin olisi ettekö siinä tapauksessa veisi sitä perille?" "Mitä! Minäkö auttaisin teidän ikäistä lasta, joka on karannut kotoansa, ruvetaksensa näyttelijäksi vastoin sukulaistensa tahtoa en suinkaan!"
"Jos" ja "kukatiesi" pyöriwät silloin mielessäni, ja lähdin yksin jatkamaan matkaani. Kun tulin kyläisiin kyliin, pian tuli selwille, ettei halla ollutkaan rajoittunut ainoastaan yötalooni, waan kaikkialla näkyiwät kaswit olewan lupalla=korwin. Perunain warret oliwat aiwan mustilla ja rutistuneet maata myöten, ja imelä haju täytti ilman.
Hän ei tiennyt vielä silloin, että sellaisen olennon käy aina hullusti. On lupa inhota itseään, jos inhoaa samalla muita, voi vielä tulla toimeen maailmassa itsevihaaja ja itsehävittäjäkin, kun vain muistaa samalla lingota vihan ja hävityksen salaman myös joka taholle itsensä ulkopuolelle. Mutta eihän Mustilla mitään sellaisia varokeinoja ollut.
Ratsu, mies ja vaimo seisahtuivat hetkeksi korkean kiven viereen, jonka ympärille virta muodosti kohisevan pyörteen. Kuu tuli esille. Se valaisi kirkkaasti joen pintaa ja kallion luona olevaa joukkoa. "Siellä ne ovat", huusi Cethegus, jolla oli jousi kädessä. Hän tähtäsi ja ampui. Sähisten pitkä, mustilla sulilla varustettu nuoli lähti lentoon. "Rautgundis", huudahti Vitiges kauhistuneena.
Hän vielä näytti niitä varmuuden vuoksi. Ei Yrjö sittenkään ääntä päästänyt, katselihan vaan pitkään mustilla, terävillä silmillään. Eipäs anneta sinulle housuja, äiti sanoi, ettei anneta milloinkaan. Valehtelet, ärjäsi Yrjö. Ja hän sävähti punaiseksi korvia myöten. Hame kuulutaan laitettavan Riikan vanhasta. Valehtelet! ärjäsi Yrjö uudestaan ja karkasi päälle, kiukusta puhisten.
"Pimeässä, Herra nähköön!" vastasi Liisa, "ja mitä kaikkea lienee tapahtunutkaan; eikö lapsi liene vaihdettu." "Ei se paholainen toki ristin alta lasta saa," lohdutti häntä Sussu. "Niin, mut Maijapa ei muistanutkaan lapsen päälle ristiä panna ja kuules kuinka meidän Musti ulvoo, se mahtaa nyt taas nähdä itse rymän," puhui Liisa. "Onkos teidän Mustilla yösilmät?" kysyi kauhusta värisevä Sussu.
Regina unohti työnsä ja katseli Meriä suurilla, mustilla, kostuvilla silmillään. Noissa sanoissa oli niin paljon, joka häntä kummastutti ja samalla lämmitti hänen sydäntään. Mutta hän vaikeni. Viimein virkkoi hän: Kuninkaalla on taikakalu, joka häntä suojelee.
"Häh! mitä, mitä?" kavahti isäntä unestaan. "Ei mitään. Mustista me puhuttiin, kun kuuluu haukunta tuolta pellon takaa, eikö liene löytänyt oravaa." "Vai niin, vai on Mustilla orava, pitääpä lähteä ampumaan. Kalle, kuule, onko valetuita luoteja?" "Eipä niitä taida olla." "Voipa perhana!... No, niitä pitää valaa. Hae valinkauha käsiin, minä haen lyijyä."
Mustilla silmillä, ei ollenkaan sinisillä oli aina ollut omituinen tenho tehdä häntä pyöräpäiseksi; sen näki hän kyllä seistessaan viistopurjeen portailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät