Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Palatkaa sinne, mistä olette tullut; ehkä teillä siellä on äiti, joka valmistaa joka ilta teille vuoteen, tahi sisar, joka sukii teidän mustan tukkanne, taikka morsian, joka hyväilee teidän punaisia poskianne, taikka kenties vanha isä, joka kerta on itkevä kuullessaan, että vihollinen piikillään on naulannut teidät Suomen hongan runkoon tahi sitonut teidät satulansa nuppiin ja niin pakottanut teidät juoksemaan avojaloin lumessa, kunnes henkenne heititte.
Toinen taas mahtoi olla morsian! "Mintähden et ole koskaan puhunut?" kysyi nainen hiljaa ja vitkaan liikutuksesta värisevällä äänellä. "Pidin tuon tarpeettomana meidän kesken," kuului lyhyt vastaus. Hetken oltiin ääneti: silloin nainen taas lausui: "sinä kuitenkin tiesit hänen täällä käyvän." "Pidin sinua vakaampana." Nyt kuului ainoastaan itkua, lopuksi lausui itkevä.
Molemmat välttivät hämillään toisiaan, vaikka minusta näytti, että he kuitenkin toisilleen hymyilivät. Minua harmitti ja kummastutti tuo, mutta se kaikista enimmän, mitä vanha mies oli sanonut. Sulhanen ja morsian? Mitä se oli? Isäntä oli myöskin laskeutunut kartanolle ja tervehti tulijoita.
»Onko täällä häät vai hautajaiset?» kysyi hän vilkkaasti pöydän puoleen astuen. »Mitä se sinuun koskee», virkkoi synkästi Louhelan Antti. »Eihän tuo juuri suuresti koskekaan. Ulkona sanottiin minulle täällä häitä vietettävän ja täällä ollaan hiljaa kuin kalassa». Morsian astui vieraan luo olutta tarjoamaan, samalla kuiskaten hänelle salaa: »Olkaa varovainen, Noita-Antti istuu pöydän päässä».
"Teidän kaltaisella komealla nuorukaisella pitää olla komea ja sievätapainen morsian. Jos on lupa arvata, niin luulenpa semmoisen jo olevan, eikö niin nähdäänhän!" Taavi nauroi.
Terveisiä käski täti sanoa, kun tiesi minun tännepäin tulevan. Kotaniemessäkin jaksavat hyvästi ja Santulla se on jo morsian, eikö liene häät syksyllä. En minä niitä nyt tahdo kuulla, sanoi Viija, kääntäen pois päätään. No, enhän minäkään ... vaan kun tässä tuli puheeksi. Mutta onhan minulla, kun muistan, terveisiä Verkko-Lassilta. Kiitoksia.
Vielä hän kysyy! vastasi Kaisa. Sitähän minäkin! Olen tässä minäkin aikonut antaa itseäni vähän kuuluttaa, mutta pitäisi oikeastaan sitä varten hankkia morsian. En muistanut päivällä... Päivällä et muista, yöllä et näe valita, keskeyttivät tytöt nauraen. Jos minä jään vanhaksi pojaksi, niin se tapahtuu tyttöjen sydämen kovuuden vuoksi ... teidän sydämenne...
EEVA. Mitä tässä laulelette. Pitäkäät suunne kiinni, niin on parasta. AAPELI. Hscht! Morsian ei suvaitsekkaan laulettavan. EENOKKI. Hmm! Mutta laulu on kaksi lukua. EEVA. Tässäpä kyllä keekoilemaan niinkuin kukko. EENOKKI. Kukkoko? EEVA. Ei yhtään laulua, sanon minä. AAPELI. Ei ei, koska niin on tahtos. AAPELI. Laulu olkoon tällä erällä.
Jos pian saisimme muuttaa omaan yhteiseen kortteeriimme. Täällä on sinun ikävä asua. Lupaatko pysyä noista toisista erilläsi?! Lupaatko? Lupaan. Hyvästi sitten huomiseksi. Laitinen! Nyt saatte oikein makeaa likööriä saatte vaikka samppanjaa, jos tuotte hyviä kundeja. Mitenkä morsian jaksaa? Nyt rupeat siis lattiaa pesemään, parsimaan sukkia ja hoitamaan lapsia.
Iivana oli oikeastaan tavallistakin hyvätuulisempi: Mieleinen morsian ja pullokin siihen vaikutti, vaikka hän ei juovuksissa ollut. Pullonsuu vain muutoin törötti taskunsuusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät