Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Tuon sulhasen hukassa olon ajan itki ja rääsäsi morsian, että oli wedeksi sulaa, ja sulhasen löydyttyäkin meni wielä joku aika, ennenkun hän woi tyyntyä. Nyt tuliwat sulhanen ja morsian wihkituolin eteen.
Toverit tulivat häntä onnittelemaan ja osoittivat jo tervehtiessään niin suurta nöyryyttä ja kainoa ihailua, että Selmaa ensin kummastutti. Mutta hän huomasi samassa, mikä siihen oli syynä. Olihan hän lehtori Hellmanin morsian ja semmoisena siis osallinen siihen kunnioitukseen, jota häntä kohtaan tunnettiin.
Se oikea morsian siellä kotonaan jo oli kuin huolissaan, kun ei puhemies-Annushka ikään hakemaan tullut. Filipoffin eukko oli jo haistanut asian. Niillä filipoffilaisilla kun olikin niin tarkka nenä; sehän jo kävi siitä puhumassakin oikealle morsiamelle, juoruten: Vot... Luoja antaa lykästää... Leskellekin lykästää, juorusi hän ja hyvitteli.
Morsian ulos! Morsian ulos! huusivat useat äänet niinkuin häissä. Rouva ulos; se on vain hakku kuninkaaseen verrattuna! huusivat toiset. Hakut pois! melusivat toiset, ja samassa sattui kivi erääseen yläkerran ruutuun. Merkki oli annettu. Ensimmäistä kiveä seurasi heti viisikymmentä muuta, ja ruutujen kilinään sekaantui särjettyjen peilien ritinä muhkeassa rakennuksessa.
"Jos minä häntä rakastan", ajatteli hän silloin, "miksi tarvitsen että hän minua rakastaisi? Oikea rakkaus on semmoinen, ettei se riipu vastarakkaudesta. Minun pitäisi voida tehdä hänelle hyviä töitä vaikka hän olisi toisen morsian." "Voisin tehdä niin, että hän tahtoisi lähestyä minua. Tunnen selvään että voisin.
Metsän laitaan tähystelivät, että alkaako jo välähdellä, ja hiljaa kuiskaten puhuivat, että kyllä se kohta tulee. Vaan kun toiselta puolen ilmestyi töyräälle Montinin Jori ja Vimparin Aappo, niin lähtivät tytöt puittaamaan pakoon kuin kananpoikue ja muitten kiire tempasi Liisankin mukaansa. Morsian raukka jäi yksinään töyräälle eikä osannut liikkua paikaltaan, purskahti itkuun peloissaan.
Armo, levollisena Emilian puolesta sekä nähden, miten ruoan tarjoeleminen kävi hyvin, emännöitsi luontevasti ja iloisesti, ainoastaan silloin tällöin häntä näytti häiritsevän joku huolestuttava ajatus, kun hän pikku tallukoita muisti. Morsian oli lempeä ja loistava. Algernon näytti olevan onnellisin elävitten joukossa. "Katsokaa Emiliaa!
Rakas äiti liehuu molempien kadotettujensa ympärillä hiljaisella tyytyväisyyden kuherruksella, niinkuin kyyhkynen pesänsä ympärillä, ja on niin toimissaan nyt, kuin hän naittaisi pois ensimäisen tyttärensä taikka itse olisi morsian eikä oikea ja kunnioitettu äidin-äiti, niinkuin hän todesti on.
Niin, nuori morsian oli "rikas Henriikka" Ahvenanmaalta, hän oli tuo "vanha piika", nyt ainoassaan 20-vuotias ja onnestaan käynyt kauniimmaksi. Hänkin tunsi heti minut ja kertoi muutamin sanoin kahden viime vuoden vaiheet.
GRANSKOG: Minun nuoruuteni morsian! KERTTU: Sinä paha, paha poika, miksi tahdoit sinä kuolla yksin? GRANSKOG: Sinä hyvä, hyvä tyttö, niiksi tahdoit sinä minua seurata? KERTTU: Se on Alli. GRANSKOG: Herra Jumala! KERTTU: Hän on varmaan myöhästynyt junalta. Hän ei saa nähdä sinua. Minä menen häntä vastaan. Mitä on maailmalla minulle vielä ilmoitettavaa? GRANSKOG: Mitä se on? KERTTU: Hän on kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät