Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mitähän tuo on, jota niin vähän on. Ei se ole paljon mitään, onpahan vain näin: Ette te tytöt tiedä vielä miten käypi markkinatiellä, pojat kun juottaa viiniä, puoleksi onkin rommia. Mekö ei tunnettaisi rommia viinistä eroittaa? Mitä vielä, ennenkuin tekee iloiseksi. Olisi siinä kauankin kestänyt kiistaa, mutta kontramiesten peli loppui ja Eerikka huudahti: Voitto on meidän!
Kohta tulivat neitoset arpalippuja myymään, minkä kestäessä laulajat ja soittajat pitivät huvia yllä. Avatuita, tyhjiä lippuja viereksi kenttä kirjavanaan. Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista löytyi pari voittoakin. Mitähän nämä sisältävät, arveli Aliina uteliaana ja meni kysymään Iidalta, tietäisikö tämä. Eihän Iida muistanut, ennenkuin kävi luettelosta katsomassa.
Kasvot punaisina saarnasi jo äiti harmistuneena: "Sinä, Maiju, unohdat että olet vanhempiesi lapsi, ja että nuorelle tytölle ei sovi semmoinen miesten jälestä rullautuminen. Mitähän siitä sanoisi pappilan herrasväki ja lukkarin rouva ja koko Tohmajärvi." Hän saarnasi kauvan. Mutta minä en antanut sen vaikuttaa.
Nuori emäntä haki säilikön päältä virsikirjan ja istui hänen viereensä tuolille. »Mitähän se nyt valitsee?» ajatteli Uutela, joka oli katseineen seurannut hänen puuhiaan. Nuori emäntä alotti: »Sen suven suloisuutta Mä kosk' ajattelen.» Hän pysähtyi ja katsahti Uutelaan, ikäänkuin nähdäkseen mitä toinen siitä piti.
Ja muutaman päivän perästä rupesi Jussi hankkimaan talosta pois, ja silloin tuli Mattilaisille ankara laskeminen, mitähän tuolle annetaan myötä? Ei häntä sopinut alastoinna menemään panna, mutta ei sille olisi hyviä vaatteitakaan kannattanut antaa.
Liisa painui taas äänettömäksi miettimään ja sitten omaksi puolustuksekseen arveli: »Mitähän Iikka antoi Santerin tehdä ilkeyttä, Iikka suurempi poika ja ymmärtäväisempi, että olisi voinut kieltää Santeria», selitti Liisa aivan kuin olisi kuullut vanhain ihmisten puhuvan. Mutta ei hän sittenkään saanut tyydytetyksi täydellisesti itseään.
Miinan ilo oli kadonnut. Hän arveli: mitähän, jos Ville todellakin tuli vaan minua herättämään, jos hänen sanansa eivät vuoteeni vieressä olleet muuta kuin paljasta sattumusta.
Saatuaan lehmät aituuseen, etsi hän mäelle itselleen hyvän paikan, josta saattoi lukea karjansa ja olla tuulen suojassa suuren kiven takana. Nyt söi hän puolet leipäpalastaan suurukseksi; mitähän, jos hän nyt tekisi tuohisen ja lypsäisi jotain lehmää, niin saisi pidot keskellä mäkeä? Ei, tänään tahtoi hän antaa vasikkain imeä emojaan, olihan se niiden luonnollinen oikeus.
Virstan verran oli astuttava metsäpolkua, ennenkuin perille tultiin. »Mitähän, jos riisuuntuisimme paljain jaloin?» »Tosiaankin!» Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja kengät jaloista pois. Ne työnnettiin nyyttien sisään ja sitten koeteltiin astua. »Ui, ui, ui, pistää, pistää.» »Ei se mitään», kehoitti Anna Sohvi, »pian siihen tottuu».
"Noh," sanoi Kenelm, "nyt minä todella alan uskoa, että olen tullut pois omasta itsestäni. Minä olen toisen miehen nahassa; sillä mitähän onkaan, kun asiaa oikein mietitään, nahka muuta kuin sielun verho, ja mitä on puku muuta kuin sopiva nahka? Jokainen säädyllinen sielu häpee omaa nahkaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät