United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauhea ajatus iski mieleeni: mitähän jos hän on rosvojen käsissä... Sydämmeni säpsähti... Minä purskahdin katkeraan itkuun ja lausuin kovasti armaani nimen... Samassa kuului kahinaa, ja kaapin takaa tuli esille Palashka, kalpeana ja vavisten. "Voi Pietari Andreitsh!" sanoi hän; lyöden kätensä yhteen. "Onpas tämä kauhun päivä!" "Missä Maria Ivanovna?" kysäsin kärsimättömästi.
Miksei hän ollut nainut, jättääkseen jälkeensä edes pojan, joka olisi voinut riistää noilta vihatuilta sukulaisilta heidän oikeutensa? Olihan hän ainoastaan kolmenkymmenen vuoden vanha hän voisi vieläkin korjata sen, mitä oli laiminlyönyt mutta ei hänellähän ei enää ollut elettävänään kuin muutamia tunteja! Mitähän, jos hän käyttäisi nuo tunnit vihittääkseen itsensä tautivuoteella? Kenen kanssa?
"Tiedän minä sen asian paremmin kuin sinä!" hän huusi vimmatusti. Mutta samassa alkoi lapsi taas Sannan sylissä kipeästi itkeä ja muut käänsivät huomionsa sinnepäin. "Soo lastani, so ... soo... Voi rakas taivaallinen Isä! mitä minä olen tehnyt niin paljon kauheampaa syntiä, kuin muut, ettäs näin rankaiset? mitä, mitähän?" Ja hän itki niin katkerasti. "Kun meitä yksin näin kuritetaan.
Minä tässä tuumasin juuri, että mitähän Liisa-vainaja nyt ajattelisi, jos näkisi heikon kalpean tyttösensä yksin kävelevän Renkalan synkkiä metsiä, suurta karjalaumaa paimentamassa.» »Hän varmaankin ajattelisi», vastasi lukkari tyvenesti: »kumma, etteivät lukkarilaiset ottaneet tuota lapsukaista, vaikka ei heillä itselläänkään ole lasta, koska Jumala heiltä korjasi heidän ainokaisensa».
"Minä noin vähitellen". "Mutta istuudu nyt kerran tähän minun viereeni", sanoi hän ja löi kädellään sohvaan. "Paikalla". Hän ojensi kätensä ja kaappasi, kääntämättä silmiään Jergunovista, kitaransa. "Ensin minä laulan". "Niin, niin, vaan istu". "Ja tanssia tahdon tahdotko niin?" "Sinä tanssia? Sitä voisin kyllä tahtoa nähdä, vaan mitähän jos vasta sitten tanssisit?" "Ei, ei!
Vihdoin Olli rupesi tuumimaan: "Olisi meillä vähän asiaakin isännälle, jos se vaan kävisi päinsä!" "Mitähän asiaa se olisi, saiskohan kuulla tuota?" "Se olisi semmoista, että tämä Taavetti Rahkonen, pyytäisi naida teidän tyttärenne!" "Ohoh! Vai Taavetti tulee vävyksi meille, minä en tiedä siihen mitään sanoa, kysytään Leenalta! Leena, tulepas, tänne!"
Ystävällinen ja vilkkaan luontoinen ollen, on hänen vieraanaan hauska olla, ja kun lampun valossa istuttiin teetä juomassa, unohti aivan mikä mies hän on ollut. Haapoja nauroi makeasti ajatellessaan mitähän Suomessa arvellaan kun kuullaan että Sutki ja Haapoja asuvat yhdessä. Minä luulen, sanoin minä, ettei erittäin suuresti luotettaisi tähän komppiin.
Näin kaikki saadaan nauttimaan, Viisainkin viekoitellaan, Ket' ei saa muutoin tottumaan, Sill' lahjaks tarjoskellaan. Mitähän viina vaikuttaa Ihmisten töihin, tapaan? Se monta miestä laiskuuttaa, Saa viettoon päivän vapaan. Näin yhteen mennään juomaankin, Ja paljo pahaa tehdään, Monesti kuva helvetin Näin kapakoissa nähdään.
Hän käveli tutkivaisena pari askelta eteenpäin, vaan alkoi yht'äkkiä juosta, hypähti aidan yli ja sitä pikaa oli hän hevosen ääressä: "Herran tähden, meidän Inger-Johannahan se oli!" riemahteli hän. "Mitähän kapt " Vaan katsellessaan neitiä rupesi hän yht'äkkiä aavistamaan ett'ei kaikki mahtanut ollakaan niinkuin olla piti. "Ja tuonlaisilla romuillako sinä kyydität, poika?" sanoi hän tointuen.
Antti oli noussut, tarkasteli ikkunan ristikkorautoja ja arveli: »On siinä paksua rautapunttia... Mitähän lienevät heistä tuohon panneet?» »On siinä paksu rautakanki ollut!» tuumiskeli Jussi, ja lisäsi puheen jatkoksi: »Tuommoista kankeahan se Kettunen osti kärrin akselikseen...» Antti myönnytti: »Kestäähän tuommoinen akselina, kun ei järin suuria kuormia pane.»