Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Silloin painuivat oksat erillensä, hiljaa kahisten, ja emäntä seisoi Laurin edessä, joka tällä hetkellä ei voinut torjua sydämestään tuota kauhistuttavaa tunnetta, ettei se ollut elävä ihminen, joka näin ilmestyi hänen eteensä. "Mitäs täällä teet?" kysähti Lauri jyrkästi Leenalta, joka nyt seisoi aivan hänen vieressään.
Vihdoin Olli rupesi tuumimaan: "Olisi meillä vähän asiaakin isännälle, jos se vaan kävisi päinsä!" "Mitähän asiaa se olisi, saiskohan kuulla tuota?" "Se olisi semmoista, että tämä Taavetti Rahkonen, pyytäisi naida teidän tyttärenne!" "Ohoh! Vai Taavetti tulee vävyksi meille, minä en tiedä siihen mitään sanoa, kysytään Leenalta! Leena, tulepas, tänne!"
"Hih, hih, hih, huh, huh, huh, hah, hah, hah; Jesus ole kiitetty; Jesus ole kiitetty; eipä uskalla Tapani meille syntiä anteeksi todistaa", ja näin hyppien ja huutaen meni joukko kirkolle päin. "Menemmekö seuroihin?" kysyin Leenalta jälleen, puun alle istuttuani. "Mennäänpä kerran", sanoi Leena. "Mutta minä tulen myös", arveli Kölliskö. Seurat olivat eräässä talossa kirkon luona.
Kaikenlaisissa kotiaskareissa kului Leenalta päivä, eikä hän paljo joutanut miettimään tilansa kurjuutta. Seuraavana aamuna hän taas säikähdytti pihamaalle ilmestymisellään varikset lentoon ja ne nähtyään mutisi: "huono enne tälle päivälle, vaan eihän noita toki ole niin monta kuin eilen."
"Niin, pidä sinä puhetta, kun olet puhemies!" XII. Kysytään Leenalta. Pynnölän talossa oli Leena noussut aamulla aikaiseen ylös, pessyt kasvonsa ja kammannut päänsä, lypsänyt lehmät piian kanssa ja ajanut niitä vähän matkaa laitumelle päin. "Kuinka Leena näyttää niin surulliselta näinä päivinä?" kysyä hökäisi piika-tyttö. "Olenko minä entistä surullisempi?" oli Leena kysyvinään.
"Se mies, joka ennen aitalla; koetaampa jalkatemppuja", huudahti Aappo ja kohta oli joka mies valmis kilpajuoksuun. "Hiuh! Minä olen jo täällä!" kiljasi Aappo ja otti aika hypyn aitan lähelle päästyään. "Täällä minäki olen! ja minä! ja minä! ja minä!" kiljuivat toiset. "Mutta hitto vieköön! Velli on jo kupissa! Onko sitä syödä asti, vai loppuuko se aina kesken?" kysyi Aappo Leenalta pistävästi.
Pannaan vieterirattaat ja voikko laukkaamaan." Sen sanottuaan, meni isäntä hevosta valjastamaan. Vieraat menivät myöskin pihalle. Pian oli voikko kääsyjen edessä, isäntä alkoi ajaa. Tie kulki Töyryn pellon aita-viertä muutamassa paikassa ja Töyryn Heikki, joka Leenalta oli rukkaset saanut, kynti siinä lähellä pellolla.
Marian ja Martin kuoleman ensimmäinen musertava vaikutus oli jo hälvennyt näissäkin kahdessa sydämmessä, joihin se likimmin koski. Sekä majuri että Löfving olivat saaneet surusanoman Leenalta, mutta vaikka hänen kertomuksensa oli ollut samanlainen, oli hänen sanansa otettu eri lailla vastaan.
Pelastaja oli tullut, tuossa seisoi hajasäärin ja selkäkenossa pitäen ojennetussa kädessään Kirstiä, jota hymyillen katseli, ja joka hymyili vapauttajasankarilleen. Leenalta pyrki yhtä aikaa nauru ja itku. »Siinä on sinun lapsesi», sanoi poika leikillisesti ja asetti Kirstin Lauran syliin istumaan.
Mutta vastaisella salin seinällä olevasta suuresta kuvastimesta he jo näkevät: sohvalla istuu Laura ja toisena tuntematon poika Veli Erkiksi puettuna. Omenaa syövät ja toisilleen hymyillen puhelevat. Lehtori ja rouva katsoivat toisiaan aivan kuin toisiltaan kysyen: Mitä tämä on? »Kenen lapsi se on?» kysyivät he Leenalta palatessaan riisumaan päällysvaatteitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät