Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
"Missäs he olivat silloin kuin takuunsa kirjoittivat?" "He olivat matkalla meidän pitäjäässä". "Soo!" sanoi kauppamies ja katsoi tarkasti lautamiestä silmiin. Lautamies huokasi keveän huokauksen ja sioitti itsensä vähän toiseen asemaan; nähtävästi oli joku sisällinen tunne ahdistanut häntä, joka tuosta kauppamiehen "soo" sanasta lieveni.
Samassa tuli vallille Vasilisa Jegorovna ja hänen kanssaan Masha, joka ei ollut tahtonut jäädä yksin. "Kuinka käy?" kysyi kapteenin rouva. "Kuinka on tappelun laita? Missäs vihollinen on?" "Ei ole vihollinen kaukana", vastasi Ivan Kusmitsh. "Jumalan avulla käy vielä kaikki hyvin. Hirvittääkö sinua, Masha?" "Ei, isäni", vastasi tyttö; "kotona yksin hirvittää enemmin".
Mutta nyt minä vaadin paritsat, en suostu enää ilman antamaan. Ka, enhän minä paritsoitta. Paljonko tahdot? En tahdo rahassa mitään. Ka, missäs sitten, jos et rahassa? Onko sinulla monta karhua kierroksessa tänä vuonna? On kolme. Sano viisi! Tahdon kaikki viisi karhua siitä rahasta, minkä nyt lainaan, ja avusta, jota annan. Näiden on sinun annettava rauhassa maata maaliskuuhun asti.
On se ... joka oli niin lämmin ja hempeä kun vain tahtoi. Ei olisi pitänyt kuitenkaan sitä katsoa ja siitä semmoisesta iloita. Vaan minä kun katsoin ja iloitsin. Enkä häpeä sanoa: nyt on sitäkin semmoinen valtava kaipuu. Ei ole siinä kuitenkaan vaimon kunnia. Vaan missäs? Siveässä mielessä ja muussa taidossa. Oli se siveäkin ihan tarpeeksi, liiaksikin. Ja muussakin taidossa taitava tekevä ihminen.
Onko tämä teidän aittanne? kysyi hän tytöltä pannessaan tyhjän kuppinsa tarjottimelle. Minun nimissänihän tämä on ollut, sanoi tyttö. Missäs olette itse nukkunut, kun me olemme vallanneet teidän aittanne? Ainahan sitä on sijaa... Mutta missä me nyt olemme? kysyi Risto. Korkealla mäellä, keskellä ihaninta erämaata, katso tuonne! huudahti Antero. Ei! Mutta mikä on paikan nimi?
Hellä, herkkä lapsen ääni keskeytti nuoren uneksijan synkeät mietteet; viehättävä pieni tyttönen tuli juosten ja syöksähti hänen rintoihinsa huudahtaen: "paha Nikolo, missäs olet ollut kaiken pitkän iltapäivää? kuinka olenkaan minä sinua hakenut joka paikasta!" ja siinä sitte suuteli häntä innokkaasti, katsoi häneen kiivaasti suurilla, rumilla silmillänsä ja ravisteli viimmein valkoisesta esivaatteestaan hänen eteensä ison joukon kukkia: metsäruusuja, myrttioksia ja orangsikukkasia.
Melkein koskematta saattoi sanoakin sen summan olevan, kun hän saapui pääkaupunkiin. "Onko täällä yhtään satulamaakaria tai seppää", kysyi Taavetti eräältä kerjäläisakalta tullin luona. "Kyllä kait niitä tässä kylässä on, missäs niitä sitten on, jos ei täällä?" vastasi akka. Sillä vastauksella oli Taavetti tyydytetty ja astui yhtä katua ylös, toista alas.
"Vai jo ne pahantekijät taas tulevat; missäs minun siimani on?" virkkoi hän, kiiruhtaen huoneesensa, mutta ennenkuin hän kerkesi takasin, olimme jo ennättäneet pujahtaa tämän vaarallisen paikan ohitse. Mutta suo siellä, vetelä täällä! Nyt muistui mieleemme, ettei asiamme kotonakaan ollut liian kehuttavalla kannalla, koska koko päivän olimme olleet tiellä tietämättömällä.
Kummallakin puolella oli mieshukka tuntuva, mutta Venäläisten pieni joukko oli vihdoin sortunut ylivoiman alle, ja voitto jäi ruotsalaisille, jotka nyt saivat levähtää. Maria nousi. Hän huomasi Attilan olevan hereillä ja meni häntä vaalimaan. Vieläkö olet täällä? kysyi hän hiljaa ja ojensi hänelle kätensä. Missäs muutoin, vastasi Maria lempeästi. Tiedäthän sen.
No, entä Johannes, missäs hän nyt on? sanoi Uuno huomattuaan, että oli liian kauas omiin asioihinsa antautunut ja että oli ensin paljon muuta puhuttavaa. Tuolla hän tulee! huudahti Henrik, osoittaen taloon päin. He olivat tulleet ryytimaan veräjälle ja juuri rupesivat sitä avaamaan kuin Johannes jo laskeutui alas kuistin rappusia.
Päivän Sana
Muut Etsivät