Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. lokakuuta 2025


Olikohan Lirikon Maija-Liisakin siellä Jokelassa, kysyi emäntä. Missäs harakka, ellei siantappajaisilla! vastasi Kaisa. Juuri ne kolme henkeä jäi meille tulematta, arvattavasti viinahalunsa tähden, huomautti isäntä. Heikki parka kuuluu kovin hourailevan, tiesi Kaisa sanoa. Hirmuinen peto on muka pistänyt häntä kaksihaaraisella kielellään.

Nyt menemme vaan tuon kallion yli ja sitten koetamme voimmeko kulkea vähän matkaa pitkin rantaa, sanoi neiti Hanna. No miksi se olisi niin vaikeata? kysyi Henrik. Ettekö näe? missäs siinä kulkee, kun oksat ovat ihan veden päällä! Mutta me otamme veneen, eikö niin? Tulkaa. He ottivat sen ruuhen, jolla Henrik oli tullut ja soutivat pitkin lahden rantaa.

Juhani hänkin rupesi liikahtelemaan, hän veti sitä köyttä, joka oli sidottu säkin ympäri, ja huusi: "No no!" kunnes hän sai silmänsä oikein auki: "Mitä hittoja", sanoi hän, "mitä tämä on?" "Missäs hevoset ovat?" huusi ukko Swart kauhistuneena. "Missäs hevoset ovat?" huusi myös ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhtä kurkkua: "Mitä tämä on? Mihin hevoset ovat joutuneet?"

Missäs on nyt lapsijoukko, joka ennen täällä hyppieli ja nautti etupihalla tulevan elämän esimakua? Tuokin on yksi hiljaisia murhan-iskuja viheriän pöydän äärestä. Tyhjässä eteisessä, josta vaan joku kiiruhtaa puoleen tai toiseen, kävelee vouti yksinänsä edes takaisin. Nähtyään Amrein tulevan sinne niin heloittavana, niin soreana, astui vouti hänen luokseen ja sanoi: "Hyvää iltaa, Amrei!

Kirjelapun pistin taskuuni ja ottaen metsästä näön vuoksi havutaakan selkääni, sillä oli lauantaipäivä, lähdin pappilaan. Annettuani kirjeen maisterille kysyi hän sen luettuaan: »Missäs sinun isäntäsi on?» »Hän piilottelee tuolla kylän laidassa metsässä», vastasin minä.

"Se oli paha merkki", kuiskutti sairas, "sitä miestä ei hyvä peri; Ju-ma-la-ni!" Ne olivat hänen viimeiset sanansa elämä oli hänen jättänyt, mutta poika Juhoa ei ollut katsomassa setänsä ijankaikkisuuteen muuttoa! Missäs hän oli? Sen saamme edempänä tietää. Mitäpä siinä oli, kuollut se oli, joka kuollut oli, eikä hän enään eläväksi tullut.

Tuo kaunis soutajatar sitä vastaan ei ollut hieno, mutta niin valkea ja punainen sekä niin perin rehellinen ja iloisen luontoinen, että hänestä täytyi jokaisen pitää yhtä paljon kuin tuosta ylhäisestäkin naisesta. "Pysähdyttäkäähän vene!" käski ylhäinen herra, kun oli ennätetty keskelle järveä. "No, missäs on tupa? Tuolla niemellä oli ennen tupa."

Poikani siinä takoi, vastasi hän yhä ahjossaan askaroiden. Missäs poika nyt on? Kuoli kaksi viikkoa sitten. Vai kuoli, sanoin minä. Ja luultavasti olisi asia jäänyt siihen, hänen sitä sen enempää kertomatta, ellen olisi kysynyt näön vuoksi vain, ilman sen suurempaa osanottoa: Mihin tautiin kuoli?

Ai, ai nyt siellä on porsas päässyt lätistä irti ja on lapsen kimpussa, sanoi äitini. Mutta onneksi näkyi lapsi päässeen aidan alitse ja nelijalkainen vihollinen jäi toiselle puolelle. Tuokion kuluttua kuului aivan läheltä tuo kimeä huuhunta: Huni, huu, missäs Leena on, kuului ääni. Hu, huu tääll' ollaan, vastasi äitini jotenkin samalla äänen korkeudella.

"Ei minulla ole yhtään seuralaista, minun tietääkseni", vastasi prinssi, "joka teidän mielipahaanne ansaitsisi, kuninkaallinen majesteetti". "Ei mitään verukkeita, poika Missäs sinä olit St. Valentin'in aatto-iltana?" "Toivottavasti sitä hyvää pyhäämiestä palvelemassa, niinkuin tomun lapsen sopii", vastasi nuorukainen huolettomasti.

Päivän Sana

prinsessain

Muut Etsivät