Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
VAIMO. Mitä sinä täällä istut? Tule sisään; eihän sinun, Jumalan luoma, täällä pakkasen kynsissä tarvitse itseäsi kärvennellä; kun ma sanonkin. Tule sisään, Timo. TIMO. Kukas te sitten olette? VAIMO. Herresta varjele! Oletko jo niin hukassa, ettet tunne enään minuakaan? Ho, hoo! Kas noin, kas noinpa synti ja perkele täällä villitsevät sieluparan. Ho, hoo sentään!
AKSEL. Siinä ei ole mitään pahaa, ole siitä vakuutettu! BERTHA. Sano siis, mitä se on! AKSEL. En sano vielä. BERTHA. Etkö sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa. Minä tahdon minä vaadin heti selitystä? Vai niin, sinä oikein vaadit selitystä? BERTHA. Minä pakoitan sinun sitä antamaan. AKSEL. No lempo vieköön! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa itseäni?
Ethän ole tahtonut käydä minun luonani häntä katsomassakaan siitä saakka, kun hän oli ihan pikkuinen. Niin, semmoisia miehet ovat! Ehk'et tunne minuakaan? No niin, johan on pitkä aika siitä illasta, kun minä istuin sinun polvellasi ja sinä juoksit pois luotani!" Pekka oli hämmästyksissään Vapun näkemisestä, tämän puhuessa hän seisoi suu auki ja sanaa puhumatta.
"Jahka vien Mashan jonnekin pois kotoa, muutoin kuulee huudon ja säikähtää. Eikä minuakaan tutkinto huvita. Hyvästi, hyvät herrat". Piinatutkinto oli ennen vanhaan niin juurtunut tapa oikeudenkäynnissä, että lempeä sääntö, joka määräsi sen poistettavaksi, pysyi vielä kauan aikaa voimatonna.
»Niin, no, mutta kun ei minuakaan pidä muut kuin tämä meidän isäntä, eikä se varmaankaan enää kolmatta renkiä tarvitse, niin ei sulle ole tilaa.» »
Jos minun eukkoni siellä kotona", sanoi hän kääntyen Wittin puoleen, "niin välttämättömästi tahtoisi istua pöydän alla, niin minä antaisin hänen istua ylihuomiseen asti, jos hänellä vaan olisi halua". "Ei se", sanoi siihen Witt, "minuakaan ensinkään huolettaisi". No, yksi hyvä sana synnytti toisen, ja vihdoin viimein masentui viha.
Eikä se jäänyt vastausta vaille: kun en muita tuominnut, niin ei minuakaan tuomittu, vaan suvaittiin ja suosittiin. Niinä aikoina kääntyi mieleni kotia rakentamaan. Vähin erin olin säästellyt rahoja ja ostellut hirsiä oman talon rakentamiseen. Varat vielä uupuivat, mutta kauppias naapurissa lupasi lainata apuaan. Niin kohosi vähittäin hirsi hirreltä rakennus ja sen rinnalla yleni iloni.
Niinkuin hän, minäkin menen Alppien yli, niinkuin häntä, ei kukaan minuakaan voi vastustaa." Eräs ääni hänen keskeytti; tykin ääni. "Mitä se on?" hän sanoi rypistäen kulmiansa. "Granson ei siis vieläkään ole antaunut? Haa! minä hirtätän ne joka ainoan!" Sitten, nousten äkkiä pystyyn, hän kysyi: "Missä on Ramswag?" Tämä astui esiin kumartaen maahan asti.
"Ei se nyt toki niin aivan kohta tule", sanoi muori, "koskapahan ei vielä vilustele minuakaan, vanhaa ihmistä." "Kyllä yöt jo ovat paljoa viileämmät kuin alkukesästä, eikähän nyt enää iltasella tahdo tuletta kirjaakaan selittää." "Vai niin jo alkaa teidänkin näköänne hämärtää, vaikka vasta ensi vappuna täyttyy neljäskymmen. Minä vielä niillä ajoin näin "
Hän on itse kerran tullut minun luokseni tarjoomaan kaupaksi maatilkkuaan, mutta silloin en minä luonnollisesti tahtonut ostaa sitä, sillä minä halusin jo silloin myydä koko maatilani. Eikä hän tietysti jättänyt minuakaan pilkkaamatta ja muistutti minulle, miten tyhmästi minä silloin olin menetellyt. Minun teki oikein mieleni antaa hänelle korvapuustin. Vai niin, hänellä on nyt pieni tyttö?"
Päivän Sana
Muut Etsivät