United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli siellä, nojaten Villon'iin; hän seisoi telttansa kynnyksellä; hänen kalpeat kasvonsa loistivat ilosta ja innosta. Näyttäen vuorottain järveä ja noita puiden oksissa rippuvia ruumiita, hän jatkoi: "Kuuletteko heidän huutavan: Granson! Granson!... He tietävät jo kaikki ... he tulevat marttiiroja kostamaan ... tuolla he ovat! ... tuolla he ovat!
"Granson!" Ludovik XI kertoi, "sen tienoillehan juuri veljeni Kaarlo on leirinsä asettanut. Hän piirittää tuota linnoitusta. Pitäneeköhän se puolensa, kunnes Sveitsiläiset ovat ehtineet voimansa ko'ota. Kaikki rippuu siitä." Ja, huolen pilvet otsalla, silmät puoli-ummessa, huulet pitkällä, hän istui mietteisin vaipuneena, peukaloitaan pyöritellen.
"Vaan sen sijaan näen joukon joutsimiehiä, jotka marssivat tuntureita kohden, viinamäkien yli tuolla, ja näyttävät aikovan ahdistaa vanhaa linnaa, joka kohoaa tuolla alhaalla, Neuschâtel'in puolella." "Ahaa! se on Vaux-Marcus ... se pitää puolensa, yhtä uljaasti kuin Granson. Kysykääpä, ystäväni ... minä kuulen jonkun lähestyvän." Se oli tohtori.
Niinkuin hän, minäkin menen Alppien yli, niinkuin häntä, ei kukaan minuakaan voi vastustaa." Eräs ääni hänen keskeytti; tykin ääni. "Mitä se on?" hän sanoi rypistäen kulmiansa. "Granson ei siis vieläkään ole antaunut? Haa! minä hirtätän ne joka ainoan!" Sitten, nousten äkkiä pystyyn, hän kysyi: "Missä on Ramswag?" Tämä astui esiin kumartaen maahan asti.
Ja joka mies heidän joukossaan, ikäänkuin pyytääkseen taivasta todistajaksi heidän oikealle kostollensa, päästi sotahuudon: "Granson! Granson!" Tällä välin kuitenkin Burgundilainen ritaristo oli jälleen järjestynyt. Sen etupäässä yhä vaan herttua, joka nopealla silmäyksellä tarkasti vihollisten rivejä. Näiden keskustalla oli pääpataljoona, Scharnachthal'in ja Kilian von Diesbach'in johtamana.
"Lapseni!" hän huusi oikaisten äkkiä itsensä, "uljaat lapseni, Jumala lähettää meille päivänsä valon! Pelastakaa isänmaa muukalaisten vallasta. Muistakaa vaimojanne, siskojanne ja armaitanne!" Kaikki nousivat seisoalle, kaikki riensivät eteenpäin huutaen yhteen ääneen tuota nimeä, joka muistutti heidän ensi voittoansa: "Granson! Granson!"
Nämäkin yhä tavan takaa huusivat: "Granson! Granson!" Sitten viimein kuului hirveä mylvinä noista kahdesta summattoman suuresta sarvesta, jotka suuri Kaarlo oli antanut heidän esi-isillensä, ja joita siitä asti äänensä vuoksi nimitettiin Uri'n häräksi ja Unterwaldin lehmäksi.
"Granson kyllä pitää puolensa", Villon vastasi; "luottakaa siihen, sire." "Hum! hum!" Ludovik XI mumisi, "Rohkealla on viisi-kymmentä tuhatta miestä. Kenties te'in tyhmästi solmitessani hänen kanssaan uudestaan välirauhan. Sveitsiläiset ovat siitä saaneet vihiä, ja tuo vihi on niiden korviin kipeästi koskenut. Arveleppa, jos ne pyytäisivät rauhaa ja saisivat. Pahaa minä pelkään!"