Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Minä kadehdin sinua nyt, sillä sinä et tunne, että hän on poissa, ja minä niin, toivoisin olevani sinunlaisena niinä hetkinä, jolloin en häntä näe! Epäily, pahat aavistukset ryntäävät kimppuuni! Miksei hän tahdo nähdä minua! Päiviä on kulunut enkä ole hänen ääntään saanut kuulla. Ensi kertaa elämä tuntuu minusta tyhjältä.
Mutta olethan pitempi kuin äiti, keskeytti hän äkkiä pakinansa, punastuen ja häpeissään hiipien takaisin suojelevan peitteen alle. Nyt saat siivosti mennä matkoihisi, kunnes olen pukeutunut, eikä siihen mene viittäkään minuuttia. Tahdon nähdä, miltä äiti näyttää katsellessaan sinua. Miksei hän tullut kanssasi, sano? Miksei hän ole tullut lukemaan rukousta kanssani, niinkuin hän joka aamu tekee?
Osta minulta tämä takkini. Se ei sovi minulle ollenkaan. Ja hän veti esille lakanaan käärityn vierailutakkinsa. Hän ilmeisesti tahtoi asettua sille kannalle, ettei Heikin asiasta mitään sen pitempiä puheita saisi tullakaan. Jos sillä teen palveluksen, niin miksei. Mutta rahaa et minulta saa hyvään aikaan, sanoi Heikki. En tarvitsekaan tällä haavaa. Mutta koetahan sitä.
LYSIMAAKOS: Luvallasi sanoen, herra, minun asiani on vaan katsoa, että ihminen jääpi eloon. LYSIMAAKOS: Kaikki on mahdollista. Mahdollista on, että loppu tulee äkkiä milloin emme odotakaan. Mutta yhtä mahdollista on, että caesar hän on nyt seitsemänkymmenen kahden ikäinen kestää tämän kohtauksen ja elää vielä kymmenen, miksei parikymmentäkin vuotta. Sitä hetkeä ei tiedä yksikään.
Tässä on sisarelta ompeluksia, veisin, jos Iitu joutaisi... Ka, miksei. Eihän sitä taas nyt niin kiirettä ole hänelläkään. Minä sitten tästä kylään pistäyn. Hyvästi vain. Hyvästi. Hyvästi. Tuhannet kiitokset ruustinnalle ja maisterille itselleen, kun nyt rupesitte meidän tautta vaivaa näkemään. Eihän tämä vaivaa ole eikä mitään. Hyvästi. Hyvästi.
Nyt oli hänen oma Hinkkinsä ties millä merillä, mutta Kustaavan Hannesta odotteli junkkarikoulu, sapelit ja kilisevät kannukset. Minä myös! ajatteli Frans. Ainakin toinen pojistani, se rotevampi, menköön kaartiin. Jos Kustaavan poika kelpaa junkkarikouluun, niin miksei minunkin.
Hyppäys vaan niin kaikki olisi lopussa, hänen väsyneet ajatuksensa löytäisivät levon, hävittävät, säälimättömät elämän voimat kuohuisivat hänen päällänsä, vaan mikään ei enää häntä häiritseisi eli tekisi levottomaksi. Miksi epäillä, miksei saisi tehdä loppua jo kerran alkaneesta kuolon taistelusta?
»Onko meillä kummallakaan mitään, joka ei koske myöskin toista...?» Olavi oli hetkisen vaiti. »Miksei sellaista, joka vain suotta lisää toisen kuormaa.» »Ei ei varsinkaan sellaista!» vastasi Kyllikki lämpimästi. Hän meni nopeasti kamariin ja toi sieltä tyynyn.
No, ehkä voisikin kutsua tänne kaikkien ymmärtäväisimpiä heistä, sanoi Nehljudof: kyllä minä heille tekisin tarkan selon. Miksei se kävisi päinsä, sanoi hymyilevä pehtori. Vai niin, no käskekäähän sitten huomiseksi. Se käy hyvin päinsä, sanoi pehtori ja hymähti vielä tyytyväisemmin, käsken huomiseksi.
Ja kun maailma on meitä repinyt ja raastanut, niin me tulemme hänen luokseen, niinkuin ... kuinka minä sanoisin, niinkuin kirkkoon ... ei, vaan niinkuin pyhiinvaeltajat toivioretkelle ... tunnustamaan syntimme ... muistelemaan sitä, mikä oli kaunista ja puhdasta ... itkemään miksei se saanut aina niin olla...»
Päivän Sana
Muut Etsivät