Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Maria koetti tunkea hänen lävitsensä saadakseen tietää, mitä hän nyt ajatteli. Miksi oli hän noin puhumaton? Jos epäili jotain, miksei suuttunut ja pauhannut niinkuin ennen? Tahdotko ruokaa? hän kysyi viimein. En, kuului lyhyt vastaus. Ville nousi ja otti lakkinsa, ei aikonut kaupungille, koska otti vaan lakkinsa eikä nuttua. Maria jäi huoneesen.
Ja jos johonkin aikaan ei kuulu mitään, niin miksei kuulu? Eikö meressä ehkä juuri nyt ajelehdi jotakin, eikö sieltä tule tänään mitään, koska tuli eilen? Tai: koska ei eilen tullut, ehkä tulee tänään. Aurinko on pian ylimmillään, meren sini heleimmillään, kesäpäivä kukkii, kaikki lehtensä levällään.
Ja katso eteesi ja koittele, ja koettele ennen kuin rakennat tälle viehättävälle olennolle, joka täällä sulostuttaa elämätäsi. *Rebekka*. Minuako tarkoitatte? *Brendel*. Niin, hurmaava merenneito. *Rebekka*. Miksei minulle voisi rakentaa? *Rebekka*. No niin ? *Brendel*. Hän voittaa varmaan. Mutta huomatkaa, yhdellä välttämättömällä ehdolla. *Rebekka*. Millä ehdolla?
Hän lupasi minulle suurimman palkinnon, mitä koskaan on woitu wäärästä teosta tarjota, mutta liian korkea, jalo ja pyhä oli Elsa niin saastaisen työn palkinnoksi. Se oli niinkuin saastainen so'aistus hänen puhtaalle sydämelleen, se ei kestänyt sitä, se katkesi ja lakastui. Miksei häntä oikealla hetkellä suotu minulle? Miksi minut pakoitettiin häntä tuolla tawalla ansaitsemaan?
Vaan vanha rovasti ei virkkanut mitään. »Vai mielellään? Vai niinkö onkin asiat?» Ja hän näki heidät vihillä edessään, vanhan miehen ja nuoren naisen, ja muisti miten oli heitä vertaillut toisiinsa ja ajatellut, epäillyt, mutta sitten kuitenkin päättänyt: »Ehkä! Ka, miksei saattaisi olla onneksi heille, koskapa oli ollut meillekin.»
Kuuletko sinä, Anna Liisa, mitä isä täällä kertoo? Kuulen. RIIKKA. Etkä siitä sen enempää iloitse? Kumma tyttö! KORTESUO. Hän on niin tottunut siihen, että häntä aina ylistellään. Kyllä oli Johannes siihen sijaan mielissään. RIIKKA. No, sen arvaa. Miksei hän muuten pistääntynyt tänne? Olisimme juoneet kirjaanpanemis-kahvit? KORTESUO. Ei sanonut joutavansa. Sitten lupasi tulla illemmällä.
Tuntui kuin olisi nukuttanut, vaikka hän hyvästi oli maannut yönsä eikä sinä päivähä vielä voimiaan millään väsyttänyt. Mutta mikäpä häntä esti nukkumasta, jos uni maittoi kerran. Hän ummisti silmänsä ja herkesi liikkumattomaksi kuin kuollut. Mitä, kun vaipuisikin näin ikuiseen uneen! Ettei enää tietäisi mitään, ei tuntisi, ei ajattelisi. Miksei?
"Niin, onhan hän ollut, mutta hänen mielestään hänellä on kotona liiaksi työtä", naurahti Anna. "No, miksei hän sitten tahtonut mennä naimisiin talollisen pojan kanssa?" "Eipähän tahtonut", sanoi Anna hymyillen. "Kas, meidän tyttöjen on niin hyvä olla kotona. Vaikka meillä on vain torppa, ja tytöt ovat saaneet tehdä aika lailla työtä, niin on heidän elämänsä tyyni ja huoleton.
Hän koetti puhua Ellille kaikenlaista hupaista kotiin mennessä, mutta ei saanut häntä sulamaan. Maata mennessä heitti hän hänelle hyvästin tavallista sydämellisemmin ja koetti saada hänet vaihtamaan syvää silmäystä. Mutta Elli ei nostanut silmiään ja tuskin vastasi. Voisiko se olla mahdollista? kysyi hän vielä uudelleen itseltään. Ja miksei voisi? vastasi hän mielihyvällä.
Eihän se ole mitään enää ... sehän on jo mennyttä ... en minä sitä enää muistakaan... Mutta sitä minä en todellakaan voi käsittää, kuinka elämäni olisi voinut olla sitten enää mahdollista, jos kuitenkin olisimme sillä lailla eronneet. Unohtakaa se kaikki. Nyt sen voinkin unohtaa ... enkä ajattele edes sitäkään, että tämä tietysti ei voi kauan kestää. Mutta miksei voisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät