Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Tuomareita värisytti, kun he kuulivat noita tähän saakka tuntemattomia rikoksia. Siinä ei kumminkaan vielä ole kaikki, jatkoi lord Winter; veljeni, joka oli määrännyt teidät perilliseksensä, kuoli kolmessa tunnissa eriskummalliseen tautiin ja hänellä oli mustansinisiä täpliä yli koko ruumiin. Kuinka kuoli teidän miehenne, kälyni? Voi kauhistusta! huudahtivat Porthos ja Aramis.
Ei ole mitään sen kamalampaa kuin elämän ja sielun yksinäisyys; ei mitään sen kuolettavampaa kuin se tieto, ett'ei yksikään välitä siitä, hyvinkö minun käy vai pahoin, kuolenko minä tien oheen vai vieläkö elän niin kauan, että pääsen lähimpään kylään. Jumal'armahda! Kun te ja teidän miehenne puhutte eroamisestanne huomenna, niin ette tiedä, mitä sanotte. Suokaa anteeksi, jos puhun liikoja.
Ken tietää, ketä ja mitä hänen on täytynyt odottaa! Kun hän ei vielä ole täällä, palaa hän varmaan vasta huomenna. Menkää siis, hyvä rouvani, ihan huoletta levolle ja sulkekaa kaikissa tapauksissa ikkunanne, ett'ette vilustu! Hyvää yötä, ja älkää enää murehtiko, rouva Wagner! Huomenna kyllä miehenne saapuu, tietysti ihan terveenä.
Jos mieheni saa tietää sen, niin hän tietysti kohta maksaa mitä vielä on maksamatta; ja sitten ei meillä ole mitään teidän kanssanne tekemistä. Minun tulee siis selittää teille asia vähän tarkemmin. Nora. Millä tavalla? Krogstad. Miehenne sairaana ollessa tulitte minun luokseni lainataksenne kaksitoistasataa specieriksiä. Nora. En tietänyt ketään toista. Krogstad.
Minä menin waimon tykö ja kysyin häneltä: "Eikö miehenne ole wielä tullut kaupungista, koska ryöstö ainakin tuli taloonne?" "Mistä te tiedätte, että Matti on kaupungissa?" sanoi waimo ja loi minuun tutkiwan silmäyksen. "Minä tapasin hänet matkalla", sanoin hänelle. "Eipä hän ole wielä tullut kotiin, waikka hän aikoi kiirehtiä niin paljon kuin woisi.
Hankkikaa pian lääkäri, jonka pitää tuleman Wagnerin asuntoon! Minä lähden itse teidän kanssanne, rouva Wagner, katsomaan miten miehenne laita on! Tulkaa!" Hän tarttui nopeasti hattuunsa ja keppiinsä, tarjosi itkevälle rouvalle käsivartensa tueksi ja vei hänet kotiin. Surkea näkö odotti heitä siellä.
Jos vaan saatte miehenne muuttamaan maalle, niin tulette vielä onnelliseksi. Mutta ennen kaikkia, pitäkää kaikki vielä salassa, sillä hutiloiminen voi asian pilata. LIINA. Kyllä kai minunkin on mentävä pukemaan. Tänä iltana ei ole muuta tekemistä kuin teeskennellä alusta loppuun; jospa se vaan onnistuisi. L
Nyt ma hellin miestä pohjolan pimeän, mi minua ärsyttävi, murtavi, musertelevi jälleen lemmellä lepyttää. Annetaanko audienssi? CHRYSEIS. Sinäkö? Sisähän astu! Valitettavasti vaara siinä on lähellä. Onko herra miehenne kotona! Tule! Tuon veroksi teille, muun paremman puuttehessa, nämä vanttuhut vakaiset. CHRYSEIS. Hupsu, talvi on lopussa. ANEMOTIS. Lopussa? Lorua lie se.
"Se nyt rupeaa kuulumaan jonkinmoiselta todellisuudelta, mutta kuitenkin tuntuu siitä puuttuwan wielä jotakin; muun muassa tuntuu minusta hywin kummalliselta teidän niin pikainen lähtönne miehenne luota", sanoin hänelle. "Enhän ole koko tätäkään aikaa ollut hänen luonaan", sanoi hän katkerasti. "Ette tätäkään aikaa!?" "En." "No kuinkas sitte?" "Hän meni." "Meni! mihin hän meni?"
"Miehenne ei tule niin pian, ett'ette kerkeä tehdä minulle tuota pientä ystävyyden palvelusta", virkkoi Lauri ja naurahti ilkeästi, kun hän lisäsi: "siitä on teille paljon hyötyä". "Hyötyä!" virkkoi Helena ylenkatseella. "Sinä et voine minua hyödyttää etkä juuri vahingoittaakaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät