Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Hän pysähtyi, tuli uunin luo, istahti päättävästi toiseen nojatuoliin ja tuki leukansa nyrkin varaan. Näin kului pari tuokiota. Te olette siis karannut miehenne luota? alotti hän. Niin, vastasi Sinikka-rouva tyynesti häneen katseensa kohottaen. Ja siinä nimenomaisessa mielessä, etten koskaan enää palaja hänen luokseen. Ja tullut minun luokseni?
»Miten on teidän miehenne laita nyt, matami Tvet?» hän kysyi, ikäänkuin se olisi ollut viattomin kysymys maailmassa. Matami Tvet ehdottomasti hypähti tuolilla. Matami Tvetin miehen laita oli nimittäin vähän omituinen. Hän vietti kurjaa elämää syrjäisessä vinnikamarissa, jossa hän teki vähän kirjansitojan työtä.
Nyt on minut pois-ajettu, enkä tyydy ainoasti siihen, että minut jälleen armoihin otetaan. Minä tahdon päästä lentoon, sanon ma. Minä tahdon taas saada paikan pankissa, mutta korkeamman; teidän miehenne pitää laittaa joku virka minua varten Nora. Sitä hän ei tee ikinään! Krogstad. Tekeepä, kun tekeekin; minä hänet tunnen; hän ei uskalla hiiskahtaakaan.
VARRO. Onnettomuuteen? En suinkaan, päin vastoin kerron teille onnellisen tapahtuman. Sisarenne ja minä olemme kihloissa. LIINA. Mitä sanotte! Oletteko te ja Anna kihloissa? VARRO. Olemme, eikä tyttörukalla ole mitään aavistusta Kaarlon onnettomasta himosta. Jos teidän nyt vaan onnistuisi taivuttaa miehenne muuttamaan kaupungista, kävisi kaikki hyvin.
Hän loi turwottuneista ja weristyneistä silmistänsä toisen kerran minuun niin epätoiwoisen ja surkean katseen, että minua oikein kauhistutti, ja sanoi ujosti: "etelään päin". "Mistä te olette kotoisin?" kysyin taas. "H n pitäjästä", sanoi hän arasti. "Oletteko rautatien työmiehen waimo?" "Olen." "Onko teidän miehenne täällä työssä?"
Mutta, herra Krogstad, minulla ei ole mitään vaikutusvoimaa. Krogstad. Eikö? Minusta on kuin vastikään itse olisitte sanoneet Nora. Se tietysti ei ollut sillä tavoin ymmärrettävä. Minäkö! Kuinka voitte uskoa, että minulla olisi semmoista vaikutusvoimaa mieheeni? Krogstad. Oh, minä tunnen miehenne ylioppilasajoista asti. Luullakseni ei herra pankkitirehtöri ole lujempi kuin muutkaan aviomiehet.
Mutta niistä on nyt viimeisetkin riekaleet myöty ja pantu ruokaan tämän talven ajalla. Mikä lienee ollut rouva tuolla rannalla, joka antoi tään täkin lapsen ympärille. On niitä arvon vielä hyviäkin ihmisiä maailmassa. Jumala heille vaan lisätköön voimia toista hankkimaan, että olisi jakamista muillekin, ei minulle ainoastaan.» »Yksinkö jäi miehenne sinne riiheen?»
Te varmaankin jouduitte niihin aikoihin nykyisen miehenne kanssa naimisiin? kysäisin minä. Niin; enkä sitä suinkaan kadu, vakuutti vaimo. Jospa vaan nykyiset ihmiset osaisivat naida yhtä onnellisesti! Me emme vaatineet toisiltamme niin paljon kuin kumpikin itseltään. Nykyiset puolisot vaativat toisiltaan kaikkia eivätkä mitään itseltään. Etteköhän sentään laske liikoja? arvelin minä.
"Miten teidän muuten käy, rouva Wagner?" kysyi hän viivyttäen häntä, kun hän, kohteliaasti kiitettyään neuvosta, aikoi lähteä. "Toivon, ett'ei kelpo miehenne kuolema ole saattanut teitä puutteesen!" "Oi ei, herra neuvos, ei Jumalan kiitoa", vastasi leski.
Kaikki lääkärit antavat minulle ankaria määräyksiä: teidän tulee tarkoin valvoa, ettei miehenne saa mitenkään rasittua, ei huolehtia eikä mistään pahoittua. Ja minä koetan ja koetan. Mutta jos sinä olet näin itsepäinen, niin mahdotontahan minun on sinua hoitaa. Lupaa nyt, rakas Alarik, ettet mene matkalle etkä enää ajattele mitään afäärejä. Lupaathan?
Päivän Sana
Muut Etsivät