United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kokoelkaa miehenne ja kun olette valmiina, niin hankkikaa vaunut portille odottamaan". "Olimme juuri ehtoolliselle menemäisillämme", murisi Magloire itsekseen, pois lähtiessään. "Vieköön hiisi nuo ylimykset! Niillä on kaikilla semmoinen kiiru tulla guillotiniin etteivät suo ihmiselle niin paljon aikaa että edes saisi rauhassa syödä ruokansa!"
Noihin vaunuihin käski lääkäri Mikon menemään ja sanoi: Tunnin perästä tulen sinne sairashuoneelle. Saisinko minä tulla mukaan? sanoi Auno nöyrästi pyytävällä äänellä. Lääkäri kääntyi nyt Aunoon päin ja sanoi ystävällisesti: Ei. Kyllä te nyt saatte uskoa miehenne minun huostaani. Viikon perästä kun tulette tänne, niin annan silloin miehenne teille terveenä.
Kentiesi onnistuu teille sinä aikana voittaa miehenne epäilykset ja karkoittaa pilvet, jotka himmentävät hänen järkensä. Jos ei, niin olemme molemmat kumminkin täyttäneet velvollisuutemme ja voimme olla rauhassa omantuntomme puolesta." Sydämellisesti kiittäen suostui rouva kelpo miehen tarjoukseen, vaikk'ei hän juuri tohtinut toivoa suurta menestystä uusille yrityksillensä.
Ja tämän estetiseeraavan lörppöherran minä päätin tallata lokaan, jos minulle siihen tilaisuus sattuisi, ja näyttää ettei ainakaan hän voi antaa teille senkään vertaa kuin miehenne!» Nuori rouva lyyhistäysi vaunun nurkkaan, niinkuin hän olisi ollut pahantekijä, jolle tuomiota julistettiin.
"Kaspas waan ... jopahan nyt jotakin kuuluu ... olittepa kuitenkin wiime talwella, wai kuinka? tuolla Perkiöllä, 'Worslummin' alueella ja miehenne oli myös siellä", sanoi joku samassa joukossa olewa rautatien työmies. Waimo säikähti niin että hän oikein kohoksi hypähti ja hän tuli semmoiseen mielen hämmennykseen, että hän wapisi kuin haawan lehti.
Kuulkaa kumminkin tätä", hän lisäsi matalalla äänellä, ottaessaan kellon kädestäni, "neljä yötä tämän jälkeen Mamban koirat haukkuvat keskiyön aikaan. Pitäkää varalla, ett'eivät miehenne koske liipaisimiin liian aikaisin". "Hänkö sitten siellä on?" kysäsin hengähtämättä. "Lapsille yksin ymmärtämätön kysymys sopii", hän vastasi. "Menkää!"
Teidän miehenne on tuomittu, hänen omaisuutensa on otettu kruunun omaksi." Nainen vaaleni. "Lähden sitten rukoilemaan, että tuomio peruutettaisiin. Lähden anomaan armoa hänelle." "Jo on myöhäistä. Hän on jo saanut armon." "Niin olen siis taas hänen vaimonsa!" huudahti riemuiten rouva. "Ette enää, eronpyynti on annettu oikeuteen teitä vastaan."
"Oi, oi, nuori rouva!" keskeytti Hollantilainen, vedellen oivia savuja piipustaan, hyvin arvelevan näköisenä: "Sepä on vaikea ja tukala asia. Eikö miehenne,
Te ja teidän miehenne olette kaikki taistelleet kuin kunnon pojat ja aivan niinkuin olin teiltä odottanutkin. Kiitän teitä, lapseni! Olen ylpeä teistä. Riemuisa hurraa oli kiitettyjen vastaus. Mutta, lisäsi kuningas, teidän joukossanne oli muuan, joka hyppäsi alas hevosen selästä ja ennen muita kiipesi kukkulalle valloittaakseen keisarillisten kanuunat. Missä hän on?
"Ovatko ne vielä kylläkin pieniä?" "Ei ... tyttö käy kansakoulua, poika on nuorempi ja on kotoolla." "Entä miehenne, mitä työtä hän tekee?" Vaimo ei vastannut, katsoi vaan lattiaan. Topias uudestaan kysyi; "Onko hän sairaana?" "Ei ... hän on Katajanokassa ... vankeudessa..." Henkäämällä lausui vaimo sanat. Ei ollut voimaa siirtää silmiä lattiasta, ei ollut voimaa lähteä menemään.