United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Metsämies kun metsään lähtiessään ottaa pajan väen mukaansa, eivät pysty minkäänmoiset kateet eivätkä lointeet. Seuraa tarkkaan, mitä teen, kerran näytän, en monesti. Jouko näki isänsä veitsen kärjellä kaivavan palkeen pohjaläpän kautta tomua ja vuolevan hopeata sijaan kolme sirua.
Kun siihen aikaan oli metsänriistaa runsaasti, saatiin metsoja ja teeriä helposti ensi tarpeisiin, ja sillä välin metsämies tähysteli suurempia otuksia. Ketterä suksimies etsiskeli etupäässä hirviä ja saavuttikin niitä jokseenkin helposti hiihtämällä.
Tunnettua on, että tätä nopeaa eläintä parhaiten pyydystetään talvella, jolloin hanki sitä upottaa, ja metsämies keveillä suksilla hiihtäen saavuttaa sen joko keihäällä pistääkseen tai pyssyllä ampuakseen. Kesällä juoksee hirvi helposti kolme penikulmaa tunnissa ja on sitä vaikea saavuttaa. Nopeinkaan koira ei voi pysyä sen perässä. Kuninkaalliset metsästäjät saivat kyllä sen kokea.
Tuon tsherkessiläisen puukon taas oli hänen setänsä eversti kerran tuonut hänelle lahjaksi Venäjältä. Hän rupesi ottamaan alas pyssyjä seinältä ja niillä tähtäilemään. Ennen hän oli ollut innokas metsämies. Nyt oli monta vuotta kulunut, hänen ampumatta laukaustakaan. Mutta käsi oli vielä vakava ja silmä terävä... Oli ollut hirviä eilen metsänlaidassa, kun hän oli ohitse ratsastanut...
Silloin Bansh tavallisesti tinkaisee viinaa, ryyppää, ja huima ajo alkaa taas." "Te taidatte olla myöskin innokas metsämies, Luka Petrovitsh?" "Olisin ollut kyllä ... en nyt, nyt on minun aikani ollut ja mennyt vaan nuorena miehenä ... mutta näettehän se ei sovi meikäläiselle miehelle. Aatelismiehen rinnalle ei käy meidän miehen pyrkiminen.
Hän huudahti: "Mitä teettekään, jalo herra? Onko soveliasta, että noin uljas eläin lohotaan palasiksi kuin teurastettu sika? Sellainenko on siis tämän maan tapa?" "Jalo veljeni", vastasi metsämies, "mikä mahtanee sinua minun toimituksessani ihmetyttää?
Se silloin uhaten leimuaa kuin urhojen mieli jalo, mut punaiseksi se purskahtaa kuin surma ja kylien palo. Tuon tarinan eilen mä muistin, kun ma kalpahan katsoin kerta. Yhä tuota katson ja kauhistun: se ruskottaa kuin verta. Keväällä 1917. Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies.
Hän käänsi kauniit kasvonsa Jooseppia kohti, jonka silmät hetken katselivat noita ruusu-huulia, jotka hänen huuliansa lähestyivät, vaan sitten lykkäsi hän Wappua hiljaa luotansa ja sanoi: Ei, ei niin! Ei rehellinen metsämies koskaan petoa ammu muuten kuin juoksusta tai lennosta! Minä tahdon taistelussa voittaa tuon suudelman, lahjaksi en sitä tahdo!
Hän oli heimon kauneimpia poikia, solakka, pitkä, puhdasmuotoinen, vähän vaaleata partaa leuassa ja ylähuulessa, mutta ruskeasilmäinen, hartioille ulottuva liinatukka keskeltä jakauksella, oli uljas, urhea metsämies ja tunnettu nopeaksi hiihtäjäksi, josta sanottiin, että hiiden hirvellekin tulisi kiire hänen edessään. Tytöt riviin! käski hän.
Ole hyvä kuin laps, ole syvä kuin mies, ole voimakas niinkuin vuori, min povessa palkeet ja vasarat käy, mut päällä on kivinen kuori. Pidä pääsi pystyssä, metsämies, sinä maailman silmäterä! Mut jos sinä korpehen kaadutkin, elä kantoja syyksesi kerää. Kukin päähänsä silmää kaksi sai, kukin oman on onnensa seppä. Sitä onneas et sinä antaa saa, jos kuivuis kuu ja leppä.