Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
"Minä lähden seppää noutamaan. Ajokaluja täytyy vähän parantaa." He kulkivat ääneti vähän aikaa. Mauri tuumasi, että hänen olisi pitänyt onnitella Valvaa, mutta ei saanut sanoja suustaan. Valva myöskin näytti miettiväiseltä. Vihdoin hän kuitenkin katkaisi äänettömyyden.
Jaa niin, ehkä sentään jotakin, ellei se jo ole vanha uutinen Tuomelan Mauri on käynyt naimaretkellä." "Mitäs sanot! Emme ollenkaan ole kuulleet. Missä hän on käynyt?" "Lukkarin kanssa hän oli lähtenyt, ja olivat yötäkin olleet matkalla.
Isäntä läksi toimittamaan kääsit suojaan ja niin jäivät Mauri ja lukkari kahden tupaan. "No mitä tuumaat? Eivätkö näytä reippailta tytöiltä?" "En minä vain tuosta husaarista huolisi, joka hakaan hevoseni vei, vaikka hän kullasta kiiltäisi." "Ohoh! No entä toisesta sitten?" "Hän minua enemmän miellyttää. Jos minun täytyy joku ottaa, niin miksikä en häntä ottaisi yhtä hyvin kuin jotakuta muuta."
Nähkääs, se oli niin, että Salovaara oli kovasti häväissyt Mauria, kun hän, joka muka oli köyhä poika, tuli Valvaa kosimaan, ja siinä oli syntynyt sellaiset kiistat, että Mauri sanoi Salovaaran häväisseen hänen maineensa ja tiesi mitä Mauri vielä oli sanonut, mutta ukko oli niin suuttunut, että ajoi Maurin ulos, ja Valva oli sitte mennyt portille vielä isänsä puolesta Maurilta anteeksi pyytämään, ja tottapa sitte sopivat, koska noin hyvältä väli näyttää."
Hänellä oli nyt luonaan tuo orpo poika, jota hän epäilemättä oli velvollinen hoitamaan, mutta saattoiko hän viedä Ihalaan isättömän lapsen? Eivätkö Arvo ja hänen vanhempansa monta kertaa loukkaantuisi ihmisten kysyessä, kenen lapsi pikku Mauri on? »Olenhan ollut täydellisen onnellinen, onhan minulla ollut juhannushetkeni mitä tarvitsee minun pyytää enempää!» ajatteli Iiri.
Reeta noikkasi vielä Salovaaran tytöille ja läksi. Rautio hyppeli vähän levottomana, mutta Mauri piteli sitä suupielistä, ja Reeta pääsi onnellisesti kääseihin. Mauri hyppäsi hänen viereensä ja sitte ajettiin kotia. Oli lauantaipäivä. Reeta hyöri taas talouden toimissaan. Kyökissä hän kirnusi, että posket punottivat.
Mauri saa, jos tahtoo, asettua vaimonsa sukulaisten maatilalle Hämeeseen sillä ehdolla, ettei siirry yli pitäjän rajan. ROUVA LINDH. Ilostuen. Mutta siinähän ei pitäisi olla mitään alentavaa! LINDH. Jos hän katsoisikin asiaa siltä kannalta, ei sitä katso siltä kannalta Hanna eikä perhe. Ja olkoon se heidän asiansa. On tehty, mitä on voitu. Enempää ei voida vaatia.
»Jumalan kiitos, hän nukkuu vielä», lausui nainen ja lisäsi: »Mutta yksin ovat hänet jättäneet taas; Mauri raukka, jos olisit herännyt Kyllä niitä leipiä paistaisin mutta se myyminen, kun täytyy lapsensa jättää, se on mitä ikävintä.» Näin hän puhui itseksensä, hiipi sitte hiljaa ulos ovesta ja aukaisi jälleen toisen oven, joka vei leipomohuoneen rinnalla olevaan kamariin.
Kello jo näkyy olevan puoli kahdeksan." "Kyllä minä sentään lähden, ei hän ole kaukana." Reeta meni ja lukkari kuiskasi Maurille: "Noh, miltä näyttää tyttö?" "En minä häntä niin tarkoin katsellut", vastasi Mauri hymyillen. Hetken perästä tuli emäntä sisälle.
Reeta, meneppä viemään se niittyhakaan." "Ei suinkaan", sanoi Mauri, "kyllä sen itsekkin vien, kun vain näytätte missä päin haka on." "Kyllä Reeta on monta monituista kertaa hevoset hakaan vienyt, kai hän sen nytkin tekee." "Tokkohan uskallan käydä käsiksi vieraan hevoseen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät