Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Jo nyt oltiin punaiseksi maalatun Ruoholan talon kohdalla, joka valkoisine nurkkineen paistoi puitten välistä oikein somalta. Mauri sitoi hevosensa; hänestä tuntui ikään kuin raskas taakka olisi pantu hänen kannettavakseen, kun hän astui ylös portaita.
Juska kiipesi vaunujen taa ja Mauri, joka ei jaksanut kiivetä juoksi perässä, pitäen kiinni vaunuista. »Pois sieltä takaa!» huusi ajaja, mutta Juska ei mennyt pois. Aksel sieppasi kiivaasti ajajalta piiskan ja huimasi sillä vaunujen taa. Silloin Mauri kovasti rupesi huutamaan, sillä piiskan sivallus oli sattunut häneen, joka juoksi vaunujen vieressä, eikä ulottunutkaan Juskaan.
Hän ei salli, että Mauri pannaan huudolle, sen kyllä tiedän.» »Mitä sen sitte tekee, koska sinä tahdot mennä», sanoi Loviisa ja läksi lastensa luo. Pikku Mauri nukkui Helyn vuoteella. Hänen vaaleakiharainen pääkkösensä oli sievä, ja kasvonsa erittäin hienopiirteiset. Hely katseli lastansa ja huokasi, lausuen itseksensä: »Kuka sinua varjelee täällä maailmassa, jos äiti sinulta viedään?
"Niin, mutta näes, Mauri oli viisi vuotta salakihloissa Valvan kanssa; sepä se sitten mahtoi koskea Valvaan, joka ei vieläkään ole saattanut ottaa toista. Ei maar tässä auta puhua, kyllä minun nyt jo täytyy lähteä.
Käskyä ma kuulen Ja palajan Venetiaan. Pois täältä! Ja saanko pyytää Teit' iltaiselle? Tervetullut Kyproon! Apinat ja vuohet! LODOVICO. Tuoko nyt se mauri, Mi senaattimme kaikki kaikess' on? Se jalo henki, jot' ei hurmaa kiihko? Jonk' uljait' avuja ei onnen keihäs Voi murtaa eikä sattumuksen nuoli Lävistää voi? JAGO. Hän muuttunut on paljon. LODOVICO. Hän onko viisas! Onko järjiltään hän?
"Mitä tautia Reetassa on?" kysyi isäntä. "Hm On hänessä keltatautiakin, vaan se nyt ei ole vaarallista. Mutta tässä on paljon muutakin." Hän kuiskasi isännälle jotakin, isännän pää vaipui alaspäin, hän näytti kovin murtuneelta. Tohtori otti tuolin ja istui kirjoittamaan, ja Mauri läksi vaimonsa kammariin.
Loviisa Niemen lapset katselivat Mauria ikäänkuin jotakin etevänlaista olentoa, kun tiesivät, että tuo pikkuinen leikkiveikka nyt pääsisi matkustamaan. He eivät oikein ymmärtäneet, mimmoista se matkustaminen oli, mutta jotakin semmoista se oli, jota isot ihmisetkin tekivät. »Tuolla tulee äiti ja humma ja jattaat!» huudahti Mauri, joka näki Helyn palaavan ajurin rattailla.
Katsoppas!" Valva katsoi ulos "On se Maurin rautio ja on siinä Mauri itsekkin." "Mitä asiaa hänellä lienee?" Mauri ei riisunut hevostansa, sitoi sen vain portintolppaan ja rupesi astumaan taloa kohti. Ukko meni porstuaan vastaan ja käski Mauria tulemaan sisälle. "Mitä nyt teidän kylästä kuuluu?" kysyi ukko. "Ei juuri mitään erinomaisia, oli vähän asiaa." "Valva, laita kahvia meille."
Leski ihmetteli, mikä häneen nyt noin äkkiä tuli, ja sanoi: »Se on varmaankin kohtausta, ei mikään muu niin äkkiä ota kiinni.» Mutta Hely kyllä tiesi, mikä otti kiinni. »Iirikö menee tuohon sukuun?» ajatteli hän. »Siis on Mauri taas ilman hoitajaa, jos äiti kuolee. Ihalaanko Mauri? Ei, ei milloinkaan!
Hän itki katkerasti, hillitsemättömästi, kunnes kyyneleet olivat huojentaneet hänen rintansa ahdistusta. Olihan Maurin oikeus rakastaa toista, mutta sentään, hän ei olisi uskonut, että Mauri olisi voinut unhottaa. Olisiko hän unhottanut? Oli kuinka hyvään, toisen oma hän kuitenkin oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät