Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Toinen niistä esitti Kustaa Mauri Armfeltia Mars-jumalana, jolla ei ollut päällään muita pukimia kuin kupeellaan kilpi; toinen kuvasi taas hänen veljeään, parooni A. F. Armfeltia Backuksena, jolla oli verhona vain muutamia viinipuunlehtiä ja rypäleterttuja hiuksissa.
Sa into oot, mi sanani saa soimaan Ja kostoon käskee mun, ei tikarein, Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan! Tein, mauri, työni mauri, mennä saan... Jos multa halaat runoutta vain, Niin ota tuntein, jotka hehkuin palaa, Tää runsas vuo, jot' etees tahdon valaa, Mut kuule murhe riemuhuudossaan!
Ettäkö hän siis ilman minua olisi suostunut teidän häpeälliseen alentavaan esitykseenne? Ettäkö Mauri, hän, olisi voinut pyytää armoa, armoa teiltä? LINDH. Ei siinä olisi ollut sen enemmän alentavaa, kuin on sotavangille, joka on joutunut taisteluun kykenemättömäksi, saada osa vapauttaan takaisin sitoutumalla olemaan liikkumatta ulkopuolelle jotakin määrättyä aluetta.
"Isä, Mauri ja minä olemme jo viisi vuotta olleet salakihloissa, enkä minä ketään muuta ota, turhaan saatte sitä odottaa." "Salakihloissa! Kukapa olisi saattanut aavistaakkaan tuollaisia tuhmuuksia. Noh, lapset tekevät lasten töitä . Mutta nyt te olette aika-ihmisiä molemmat, ja nyt tehdään asiasta loppu." "Mitäpä teillä on minua vastaan? En ole milloinkaan tietääkseni teitä loukannut.
Nyt vasta hän tunsi, että häneltä oli jotakin riistetty, nyt, kun Valva meni toiselle. Hän ei käsittänyt itseään. Oliko mahdollista, että Valvalla oli ollut erityinen sija hänen sydämmessään? Oliko hänen sydämmessään kaikki nämät vuodet asunut kaksi? Oli varmaankin! Se oli väärin! Näin tutki Mauri itseään ja hämmästyi.
Hän vakuutti Ragnhildille, että Mauri kyllä pian parantuisi, vaikka naarmu nyt vähän rumalta näytti. Ragnhild otti pienestä laukusta, joka hänellä oli muassaan, monenlaisia makeisia ja antoi ne Maurille. Sitte hän läksi pois, luvaten tulla pian jälleen. Kun Ragnhild palasi, katsoi Aksel häneen vähän levottomasti, mutta kysyi kuitenkin: »Oliko lapsi pahoin loukkaantunut?»
Maiju meni, mutta Reeta jäi pitkäksi aikaa paikalleen tuvan pöydän ääreen. Monta asiaa selveni hänelle nyt. Juuri eilen oli Mauri ollut tavallista vakavampi, hän oli näyttänyt oikein kylmältä. Ja nyt muisti hän, ettei Valva ollut häissäkään. Tietysti Maiju tiesi asiat oikein, mutta miksikä ei Mauri itse saattanut puhua hänelle tuosta.
Eräänä päivänä, kun Mauri leikki kivillä ja kuusenkävyillä sisällä ja Hely ompeli, tuli leski ulkoa ja sanoi: »Olipa hyvä, että poika oli sisällä, sillä nuori patruuna ajoi juuri tästä ohitse semmoista vauhtia, että jos poika olisi maantiellä ollut, niin pian olisi saattanut joutua hevosen jalkoihin. Kuulin tuolla kylässä, että patruuna meni morsiantansa noutamaan.
Hän ei niin oitis tahtonut suostuvaa vastausta antaa. Kun nyt asiat näin oli hyvään alkuun saatu, päättivät lukkari ja Mauri lähteä pois. Hyvästijättäissä sanoi Reeta: "Kai maar isä sitte tulevalla viikolla tulee talonkatsojaisiin." "Kiitos", sanoi Mauri, ja loi tyttöön lempeän katseen. Puhemies ja sulhaspoika astuivat kääseihin ja läksivät ajamaan kotia päin.
Hän oli vaiti, mutta kuitenkin se olisi ollut parempi, että hän olisi kaikki puhunut. Sillä olisi hän jo osottanut, että vaimo nyt oli hänen lähin ystävänsä. Iltapäivällä lähdettiin, ja nuori emäntä oli iloinen ja sievä. Mauri vei oikein tyytyväisenä hänet näytteille. Salovaarassa heitä otettiin kohteliaasti vastaan. Valva oli muitten muassa portailla vastaan ottamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät