Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Kyllä minä sitä kohtakin ajattelin, kun se aivan jalkapatikassa asemaltakin tuli ja kantoi vielä laukkuansa. Minä itse katselin tuota Mattilan Mantan kanssa ja sanoinkin: mikä kisälliroikko tuokin on. Niin minä juuri sanoin. Ei ne semmoiset mitään herroja ole.
Itselleen se on tullut niille maksamaan kolmattakymmentä. Kun olisin tiennyt siitä puhua. Missähän tuo lienee kortteeria? Kestikievarissa varmaan? Eikä kun tässä likellä, Mattilan hovissa. Ettäkö menisit hänen puheilleen? Elä hyvä ihminen, kun olet tuon näköinen. Hän sinua säikähtää. Parempi, jos minä lähtisin. Mutta kun tämän saunan siivoaminen ja lämmitys...
"Minnekä nyt on Rytilän patronin kiire?" kuuli Heikki väen seassa jonkun kysyvän. Mutta hän ei siinä ehtinyt kauan uteliaana seisoa, sillä isäntä huusi, että Mattilan hevoinen oli lähtevä patronia viemään. "Tässä minä olen", huusi Heikki vastaukseksi. "Sinunko Mattila on holliin pannut; eikö hänellä parempaa ollut? Mutta yhden tekevä; valjasta pian hevoisesi".
Eräänä aamuna kun juuri istuimme aamiaista syömässä, kävi lautamies manaamassa Mataran mummon todistajaksi Mattilan riitajutussa. Seuraavat viikot oli mummo hyvin äänetön. Kun käräjäpäivä lähestyi, tuli kummi meille kotimieheksi. Mutta määrättynä päivänä puki mummo parhaat vaatteet päällensä ja läksi käräjäpaikkaan. »
En olekaan vielä ennättänyt lukea ja tutkia kaikkia kirjallisuutta, jota näkyy olevan koko joukko, enkä ennen ryhdy asiaa ajamaan, kuin ensin itse olen päässyt täydellisesti sen perille. Kyllä itse olen vakuutettu ja vakuutusasian harras ystävä minä myöskin olen. Luonnollisesti en voi muuta, kuin lämpimimmin kannattaa Mattilan isännän sekä vakuutusaijetta että vakuutustapaa.
Viimeiseltä hän vaan lauloi ja nauroi; nojautui tuolin selkälautaa vasten, heilutti päätään ja oikaisi jalat suoriksi. »Hallin Jannen rautikko ravaa Kuoreveden jäätä, Mattilan Santran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.» »Hallin muori se käveli ja hienolla äänellä itki, kun hänen ainoalla pojallaan oli raudasta hinkselitki.»
Eiväthän ne enää antaisi mitään, jos siihen luuloon pääsisivät, että hänellä rahoja tallessa oli, tuumi Jussi työntäen kätensä housuntaskuihin ja alkaen niitä nurin vääntää. Mutta nytkös pojille lysti tuli! Ennestään he jo korvakuulolta tunsivat tämän historian ja vastahan se oli Mattilan Ranssu heille kertonut, kuinka Jussi heillä lakkarinsa tyhjensi ja niistä säkillisen tavaroita kaivoi.
"No kuultele sitten, tämmöinen se on: Heikkilä maksoi eilen velkansa meidän ukolle tuhannen markkaa kauniita seteleitä, rahat ovat piirongin laatikossa, avain peilin salakomerossa minä olen kunnon renki ja tiedän tarkkaan talon asiat. Nyt minä ajattelen, että tuo tuhannen markkaa saisi yhtähyvin olla meillä, kuin tuolla häijyn-ilkisellä, rikkaalla Mattilan äijälläkin."
"Hevonen kyllä joutaisi, mutta ei ole ajomiestä" mietti Lauri, "sillä Antti, vanhin poika, tarvitaan kotona" Juuri kun ukot tästä puhelivat ja Mattilan isäntä jo oli aikeessa lähteä jonkun muun naapurin luo, tuli Heikki tupaan. Hän kuunteli tarkoin, mitä siinä puhuttiin, ja tahtoen aina olla kasvate-isällensä mieliksi sanoi hän: "Pankaa minut Raasilaan, kyllä minä hevosta katson".
Suntion Maiju ja Mattilan Taava tulivat eräänä päivänä, ja kun sairaan luo pääsivät, kysyi Taava: "Kuinka nyt jaksat, etkö ole parempi?" "En. Ahdistaa niin kovasti, etten oikein voi hengittää." "Niin aina näkyy", sanoi Taava, "ei ne lääkärit sitä niin ymmärrä.
Päivän Sana
Muut Etsivät