Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
He menivät pihalle nuorten joukkoon ja rupesivat heidän kanssaan leikkiä laskemaan. Erään pöydän ääressä istui suntion Maiju. Hän ei nyt enään ollut nuori, mutta nuorena hän vielä piti itseään. Hänellä oli vielä vanha tapansa puhua ja arvella ihmisistä jos jotakin, ja nyt hän puoli-ääneensä sanoi Mattilan Taavalle: "Eiköhän Tuomelasta ja Valvasta vielä paria tule?"
Näitä ajatteli hän, maaten seljällänsä aholla, katsellen varpaittensa päitä, miten ne olivat typätyitä ja ruman näköisiä, eipä Mattilan isäntä ollut niille suojaa antanut, vaikka hän pyysi, nyt sai hän kärsiä pilkkaa toisilta pojilta varpaittensakin tähden.
Mentiin ja pyydettiin opettaja Oksasta ja Mäentaustan lautamiestä emäntänsä kanssa Mattilaan. Ensin hieman kursailtiin, kun muka on niin usein Mattilassa oltu, mutta kutsu kuitenkin otettiin vastaan. Mäentaustan pieni poika lähti hevosella kiertotietä ja muut kaikki menivät Mattilan kirkkoveneesen.
Tuolla saunassa makasi mies koko yön silloin kun Mattilan puotirakennus paloi. Katsokaa sen nuttua. Vielä on verinen. Oman akan veressä on. Minä akkaa illalla kuppasin katsokaa tuossa vielä henki horeissa makaa minä akkaa illalla kuppasin, pahaa verta saunan lattialle laskin; ukko heti kuppauksen perästä saunaan maata meni. Katsokaa nuttua! Totisesti! Eikö ole veressä? Ettekö näe?
On se lompakko." Miehiä kerääntyi nyt enempikin yhteen, ja joku heistä huusi: "ho hoi, miehet! Keltä teistä on lompakko kateissa?" "Kyllä ei varmaankaan minulta", sanoi Kuittilan ruotupoika. "Eikö liene vain sinulta", tuumaili nauraen Mattilan Pekka. "Näytäpäs, minä olen tuon jossain jo ennenkin nähnyt." "Olen minäkin maltas! se on nimismiehen lompakko", sanoi Tuiskulan Juho.
Aikoja kului, Jussin paleltuneet jalat paranivat, vaikka varpaat saivat eri muodon, kuin niillä ennen oli, ja jäivät rumiksi kynsittömiksi möhkäleiksi. Huomasipa Mattilan emäntä, että tuommoista poika nulkkia sopi käyttää pieniin palveluksiin ja nyt sai poika ruveta kaikenlaisia pieniä töitä toimittamaan. Noita tehtäviä karttui aina vain enempi.
Kun Mattilan haltijaväki tuli kirkkomäelle, pysähtyi Eljas ja katseli ympärilleen, ikäänkuin jotain etsien. "Missähän opettaja nyt lienee? Näin hänen äsken kirkosta menevän Mäentaustan lautamiehen kanssa", puheli Eljas itsekseen. Sitten hän kääntyi Elliin päin. "Etkö ole samaa mieltä minun kanssani, että pyydämme heidät molemmat päivälliselle meille?
"Näinköhän noista vielä käyvät rahat tulee", arveli eräs, vaan silloin joutui siltavoutikin paikalle ja otti lompakon huostaansa. Varovasti eroteltiin sitte märät setelit toisistaan. Niitä oli kuusitoista sadan markan, kaksi neljänkymmenen markan rahaa ja joitakuita kolmimarkkaisia. "Kunhan ei Jaakko sittekin olisi ollut syytön", epäili Mattilan Pekka.
Mustan kissan hahmossa se oli tullut. Ei kukaan nähnyt mihin kissa joutui, mutta Mattilan vaari ei siitä hetkestä lähtien puhunut yhtään järjellistä sanaa; musta oli vienyt hänen sieluparkansa. Semmoista se on laskea lipparia oikeustuvassa. "Nimismies ei kyllä vetänyt minua oikeuteen eikä muuanne, vaan lakipykälillään sai hän kuitenkin rintani hieman rauhattomaksi.
Vitkalleen ja hartaudessa astui Mattilan Elli Eljaksensa kanssa kirkon-portaita alas, kun jumalanpalvelus oli päättynyt. Pieniin joukkoihin kokoontuivat ihmiset kirkkomäellä. Painostava mieliala vallitsi kaikkialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät