Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hän oli mielestäni järkevä, hyvänluontoinen tyttö; eikä se rumakaan ollut. Minusta rupesi tuntumaan maailma päiväpaisteisemmalta, enkä enää ollut entinen veuru-Matti. Ihmisetkin sanoivat, että johan siitä Matista on tullut oikein säisy poika.
Huoneen seinät olivat yltympärinsä lesteillä kaunistetut ja siinä oli työnjohtajan pöytä. Ovi oli raollaan sitä seuraavaan huoneesen, jossa mestari istui soututuolissa pitkä piippu hampaissa. Mummo astui huoneesen ja kumarsi. Matti jäi toiseen huoneesen. "Mitäs mummolla olisi asiaa?" kysyi mestari. "Minä vaan tulin puhumaan tuosta Matista." "Matista! Mitä puhumista siitä nyt on?"
Kumminkin lupasin puhua asiasta isännälle, kun tilaisuutta sattuisi, ja Matti näkyi pitävän asian onnistumisen ihan varmana. Minä siihen sijaan aloin sitä epäillä yhä enemmän, kuta kauvemmin sitä mietin. Monta monituista päivää tuumailin itsekseni mitä hulluimpia keinoja taivuttaakseni Ilolaista poikansa naimistuumaan, sillä todella minä pidin paljo sekä Matista että Tildasta.
Mutta kun totia oli maistettu muutamain punssilasien päälle, kävi keskustelu ylevämpään suuntaan, ja silloin nousi kysymys »Helsingin Matista», joka Suomettareen kirjoittaa niin voimakkaita Helsingin kirjeitä. Sen keskustelun kestäessä miehet taas täyttivät lasinsa, ja pastori meni naisväen kamariin kilistämään hän oli poikamies ja juttelemaan. Kanttori jäi siis yksin ylhäisimmälle sijalle.
Me voimme pelvotta vastustaa heidän vehkeitään, sillä muutaman päivän päästä olemme vapaat. Viisautta ja malttia on kumminkin tarvis. Kipuna. Huomatkaa! Viisautta ja malttia! Roponen. Mutta rohkeutta ja jäntevyyttä on myöskin tarpeen. Kipuna. Rohkeutta ja jäntevyyttä myös. Juvakka. Mutta, ystävät, mitä ajattelette pojastani Matista? Hän on yhä vielä vankeudessa. Roponen. Niin, niin!
Muut kääseissä olevat kalut oli hän huomiseksi kantanut eukon tölliin, johon jätti Heikin ja pienen kyytipojan, mikä peläten isäntäänsä hevostansa itki. Aurinko nousi kun kapteeni ehti Rytilään. Mitä kapteeni Kornmanin aiottu lähtö merelle vaikuttaa Jolsan Matista. Kapteeni Konrad Kornman oli mies, jolla ei ystäviä ollut; eikä hän niitä halunnutkaan.
Päästyänsä puoliväliin matkaansa erääsen synkkään korpeen, jossa oli useampia pieniä sydänmaan lampia, oli polussa pitkänlainen ojelmus. Yht'äkkiä töytää metsästä iso karhu polulle. Oitis huomaa peto Matin, nousee kahdelle jalalle ja karjahtaa kovasti. Peto oli Matista noin parinkymmenen sylen päässä.
No, jos nyt koetettaisiin, myönsi äiti. Päätös pantiin kuin pantiinkin toimeen, ja kouluun minä pääsin. Sanotaan puhujan olevan hauskinta puhua itsestänsä, ja myöntää täytyy minunkin, että kertomus sujuvammin seuraisi minun kouluretkeäni kuin Matin metsäistä, jokapäiväistä polkua. Mutta kun en aiokaan tehdä kertomusta itsestäni vaan Matista, niin pyydän lukijaa unhottamaan pikku Kustaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät