United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se olikin Matista tehtyä; eikä sitä Helkakaan taitanut panna pahaksensa. Sillä Helan ja Matin välillä oli vähän semmoista mitähän lienee ollutkaan, mutta hyvin mielellään he tahtoivat olla toistensa kanssa, ja aina heillä oli tämmöisissä tilaisuuksissa erinomaisen hauskaa. Ilosta säikkyivät nytkin Matin sekä Helan silmät ja sähähtelivät välistä vastatusten.
"Niin, minä ymmärrän, että sinä olet vihoissasi minulle yhdestä ja toisestakin syystä; mutta kerro minulle jotakin Matista." "Johan minä sanoin kaikki, mitä tiedän." "No, sitten en tahdo enempää puhua kanssasi; mene sinä matkaasi, minä kuljen omaa tietäni." Ja Pekka lähti. "No", kysyi Antti, "mitä hän sinusta tahtoi?" "Kyseli Mattia; eipä siitä Vapusta koskaan tolkkua saa."
Tosin oli hän nytkin vielä toisinaan aika veitikka, mutta tämä veitikkamaisuus oli ihan toista laatua, kuin ennen kerjuupoikana. Pois oli jäänyt tuo raaka ilveilevä puhetapa ja irvistävä kerjäläis-naama, ja Matista oli tullut miellyttävä iloinen poika. Kantalassa pidettiin häntä kuin omana poikana; alusta aikain oli häntä lemmellä kohdeltu, niin että hän todella tunsi olevansa kotona.
Pekan erotessa Matista tämä sanoi, ettei hänen huolinut panna sydämelleen, mitä iso ruotsalainen oli sanonut sovinnosta. "Toimita sinä niin, ettei Antti pyri tapaamaan isoa ruotsalaista! Hän ei etsi Anttia; pelkää liiaksi Vapun noitakeinoja. Ja onpa pitkä matkakin Kymmenjärven ja Bortanin välillä. Jos saat Antin estetyksi tapaamasta isoa isäntää, niin kaikki sujuu hyvin.
Hänellä oli vielä vähän rahoja, kun hän rautatieltä tuli ja niillä rupesi hän kaupustelemaan. Liinu, Tuppu ja Miina saivat päivät pääksytysten olla mökissä, omissa hoteissaan, kun äiti kierteli kaupoillaan. Vanhemmat pojat olivat saaneet lähteä kerjuulle muihin pitäjiin. Matista tuli väliin tietoja, että hän alkoi parantua.
Jolsan Matista, jonka syyksi todella luetaan Kontion Kallen ja Varpulan Laurin kuolema, ei ole sen koommin kuulunut mitään. Hän katosi, kuten salama, näkymättömiin, tietämättömiin Leenanensa. Hänestä puhuttiin ensi aikoina paljo; mutta pianpa puhe hiljentyy, kun ei se uusia virikkeitä saa; ja mistäpä näitä virikkeitä saatiin kun Jolsan Matti oli kadonnut? On syksyinen, sumuinen päivä.
Jos tuon teette, niin minä vannon kautta maan ja taivaan, että Jolsan Matista ette enää kuule mitään. Ja nyt vastatkaa ... pian. Joku tulee..." Kapteeni ei ennättänyt siinä suuresti miettiä; mutta hän tiesi, että vastauksestansa riippui paljo.
Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta tatsuunamieheksi... Niin miksikä mieheksi? Tatsuunamieheksi. Mikäs mies se on se ? Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä, että osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan ... päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pitää seisottaa. Se on hyvä virka... Matista se oli aivan kumma virka.
Tämän onnettoman tapauksen jälkeen tuli Matista taas synkeämielinen juro, joka harvoin avasi suutansa, ja päivä päivältä kävi hän heikommaksi. Lopulta hän ei enää voinut jättää vuodettaan ja riutui riutumistaan.
Siinä istuessa rupesi häntä Hautalan Matista ja Annikasta liikkuva huhu yhä enämpi kiusaamaan. Sellaisissa tapauksissa supistuivat hänen pienet silmänsä melkein umpeen ja terävä nenä näytti vielä terävämmältä.