Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Mitäs Masha siellä tekee? kysyi hän osoittaen päällään siihen nurkkaan päin, jossa Maria Pavlovna oli. Kampaa ottotyttöänsä, sanoi Rantseva. Kunhan ei vaan syöpäläisiä meidän päällemme päästäisi? sanoi Kryiltsof. Ei, ei, kyllä minä tarkasti. Nyt hän on puhdas, sanoi Maria Pavlovna. Ottakaa hänet nyt, sanoi hän Rantsevalle. Minä menen Katjaa auttamaan. Ja tuon Kryiltsofille vaipan.
Itserakas runoilija ja kaino rakastaja!" jatkoi Shvabrin, yhä enemmin suututtaen minua; "mutta kuulepas ystävällistä neuvoa: jos tahdot onnistua, niin älä sinä toimi runoilla". "Herra! Mitä merkitsee tämä? Selitä!" "Kernaasti. Se merkitsee, että jos tahdot Masha Mironovnaa tavata hämärissä, niin älä kirjoita hänelle runoja, vaan lahjoita hänelle pari korvarenkaita". Vereni kuohahti.
Tule, menkäämme vanhempiesi luokse; he ovat hyväntahtoisia ihmisiä eivätkä kovasydämmisiä ja ylpeitä... He siunaavat meitä ... me astumme vihille ... ja sitten, aikaa voittaen, saamme, siitä olen vakuutettu, isäni lepytetyksi; äitini tulee meidän puolellemme; isä kyllä antaa anteeksi..." "Ei, Pietari Andreitsh", vastasi Masha; "minä en lähde sinun kanssasi vihille ilman vanhempiesi siunausta.
Runoilijoille on tarpeen kuulija niin kuin Ivan Kusmitshille viinaryyppy päivällispöydässä. Mutta kuka tuo Masha on, joka on sun rauhas poistanut ja saattanut sinut tuskaan? Eiköhän vaan ole Maria Ivanovna?" "Se ei ole sinun asias", vastasin minä närkästyen, "oli kuka hyvään. Minä en pyydä sinun neuvojasi enkä arvelujasi". "Oho!
»Ei, ei, Masha, totta minä puhun, vakuutteli hän, olen saanut kokea niin päivänselviä todistuksia, ettei niitä yksikään ihminen voi epäillä, niinkuin kaksi kertaa kaksi on neljä, vielä selvempiä, paljon selvempiä...» Mistä todistuksista sinä puhut, rakas Sashani, kysyin minä kaikkein rauhallisimmalla äänelläni. Hän ei osannut selittää. »No, kuinka sanoisin, siitä, että on ... että on...»
Hän tulee aivan luokseni, suutelee minua hellästi, hymyilee onnellisena, niinkuin aikoisi kohta sanoa, että olemme voittaneet puolenmiljoonan palkintoarvan... »Rakas, rakas Masha, sanoo hän, olen lukenut muutamia kirjoja, joiden kansia en ikinäni ennen ole avannut.
"Vasilisa Jegorovna!" sanoi kapteeni. "Tässä ei ole akkaväen paikka. Vie pois Masha: näethän että tyttö parka on puolikuollut". Vasilisa Jegorovna, joka oli tullut hyvin hiljaiseksi, katsahti arolle, jossa näkyi suuri liike; sen jälkeen kääntyi hän mieheensä ja sanoi: "Ivan Kusmitsh! Jumala on elämän ja kuoleman Herra: siunaa tytärtäsi. Masha, astu isäsi luo!"
Ainoa mikä onkin, on tyttö Palashka: mutta elämmehän, Jumalan kiitos, hiljallemme. Ainoa paha vaan se: Masha on jo naimaiässä, mutta mimmoiset on hänellä myötäjäiset? Tiheä kampa ja pieni vastan paha sekä vaski raha, jolla Jumal' anna syntin' anteeksi! vielä saunassa pääsee käymään. Hyvä se, jos sattuu joku hyvä ihminen; muutoin on kyöpeli edessä koreasti".
Paras olisi, että sinäkin lähtisit hänen kanssaan sinne; ämmä sinä tosin jo olet, mutta saatpa nähdä, miten sulle käy, jos linna valloitetaan rynnäköllä". "Olkoon sitten niin", sanoi kapteenin rouva; "lähetetään vaan Masha Orenburgiin. Mutta minua älä unissasikaan pyydä: en lähde. Mitä minä enää vanhoilla päivilläni eroaisin sinusta ja menisin hautaani muualla hakemaan.
Hyvästi nyt Masha! Vasilisa Jegorovna, viepäs hänet pikemmin täältä pois". Masha heittäytyi hänen kaulaansa ja purskahti itkemään. "Anna suuta minunkin", sanoi itkien kapteenin rouva. "Hyvästi nyt, hyvä Ivan Kusmitsh! Anna anteeksi, jos olen mieltäsi joskus pahoittanut". "Hyvästi, hyvästi, mammaseni!" puhui kapteeni, likistäen eukkoaan syliinsä. "Kas niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät