Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Seuraavana päivänä oli Kartanon pellolle kokoontunut koko joukko leikkuuväkeä, kirkonkylästä melkein joka talosta. Seppälästä oli Hely ja Kallu, pappilasta Hanna. Tyttö ei nyt ollenkaan ollut tyytyväinen, kun ei nähnyt Marttia leikkuuväen joukossa. »Miksi ei Martti tullut?» kysyi hän Helyltä. »Siksi, että Kallu kehoitti häntä jäämään kotiin, jotta itse pääsisi.»
Hänen näin kertoessaan käveli muuan merimies, joka niin ikään piti vahtia, edestakaisin laivan kannella, ja istuutui viimein, ikäänkuin hän olisi väsynyt kävelemästä ja nyt aikoisi vähän levähtää, eräälle ruhmolle, joka oli niin lähellä Marttia ja Leoa, että siitä voi varsin selvään kuulla jokaisen sanan, jonka he lausuivat.
Minun täytyi Martti ottaa kotiani, jos mieli oli saada heidät pelastetuiksi siitä perikadosta, johon he muutoin olisivat välttämättömästi joutuneet", sanoi Kolkki suorasti. "Jalosti tehty. Kolkki kulta, jalosti. Nyt minä alan ymmärtää, että ilman teittä ei olisi enään Marttia ja tuskinpa Ainaakaan. Voi minua onnetointa mihin vaaraan olin syöstä omani ja teidän lapsenne!
Ennenkuin läksivät, juoksi Iiri vielä hyväilemään äitiänsä sekä peittämään rahilla nukkuvaa pikku Marttia, ja sitte he menivät kirkolle. Kun kirkkoon ennättivät, oli se vielä melkein tyhjä. Ihana valovirta tulvaili heitä vastaan, ja pienet enkelinkuvat alttaritaulussa näyttivät suloisemmilta kuin milloinkaan. Lapsista tuntui, ikäänkuin he ensi kerran olisivat nähneet nuo enkelit.
"Paikalla laita itsesi pois minun silmieni edestä ja koko talosta, koska olet noin tottelematoin", käski Kirri Marttia tuimasti. "Isä kulta!" soperoitsi Martti säikähtyneenä. "Tahdotko ottaa Susson?" "En. Niinkuin olen ennenkin sanonut, sanon vielä nytkin, häntä en ota vaimokseni koskaan, en koskaan", sanoi Martti päättävän lujasti. "Sinulla ei sitten ole enään isää", sanoi Kirri huolettomasti.
Tosin hän olisi hillinnyt Marttia, sillä pahat aaveet iskivät hänen mieltänsä, mutta hän pelkäsi, että tämä halveksisi häntä ja pitäisi häntä pelkurina, eikä hän myöskään olisi millään tavalla tahtonut jättää hyvää suopaa ja uskollista ystäväänsä pulaan.
Kuka käski, vastasi Leena pikastuneena. Nälkä se käski, ja kiitimme Jumalaa kun majuri armahti meitä ja lupasi Marttia kasvattaa. Siihen aikaan ei ollut hyvä tulla Suomessa toimeen. Ei suinkaan, myönsi Kornatus. Muistan, kun palasin vankeudesta Venäjältä, kulkeneeni Käkisalmesta Hämeenkankaalle näkemättä yhtään ihmistä tai peltoliuskaa. No niinhän se oli, tiesi Leena.
Pojat katselivat yhä vaieten laihoja hevosia, jotka nyt ahnaasti purivat apettaan. Nälkä on, sanoi Hermanni. Martti astui Pruunin parteen ja taputteli hevosta kaulalle. Se kohotti päänsä, haisteli Marttia ja höpläili huulillaan. Kumpanenkin pojista katsahti toisiinsa, silmissä liikutettu, itkunsekainen ilme. Kuule, kuiskasi Martti, kun tuli parresta, sinähän menet huomenna myllylle? Sanoihan isä.
Olihan monta sairasta ilman hoitoa. Syvä tuska kelmeissä piirteissään meni hän vielä kerran vuoteen ääreen katsomaan nukkuiko majuri todellakin. Silloin kohtasi hänen katseensa Marttia, ja voimatta enään hillitä itseänsä lausui hän karkeasti ja ylenkatseellisesti: Oletko nyt hyvilläsi? Sitten kääntyi hän pois ja riensi ovelle. Martti vastasi kohottamalla nyrkkiä, mutta naiset olivat jo ulkona.
Lienevätkö Marttia Kolkkilassa tavanneetkaan, koska eivät ole täällä käyneet? Oikeen minua alkaa peljättää." "Voi minun poikaani Marttia, mihin onnettomuuteen hänen piti joutua!" valitteli Katru. "Etkö ole keneltäkään saanut kuulla, josko Martti ja Aina olisivat kuulutetut näinä viime pyhinä?" kysyi Kirri Katrulta. "En.
Päivän Sana
Muut Etsivät