Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tahdoin nähdä teitä, mutta meidän täytyy erota. En kuulu enään tänne. Minun täytyy lähteä. Sen kyllä näkee, ilkkui Martti. Olet meille liian komea ja liian järkevä. Teet mulle vääryyttä, sillä samalla oikeudella kuin sinä kannat värejäsi, kannan minä omiani. Attilan kylmä tyyneys ärsytti Marttia vielä enemmän, ja hän jatkoi pilkaten: Viisas kana munii joskus nokkosiin.
Nämä viimeiset sanat lausuttiin tuskalla semmoisella, jota harvoin jos koskaan oli nähty tuossa murtumattomassa sississä. Niin, rakas Löfving, vastasi Sprengtport, katsellen hänen ohitsensa Marttia, joka arastellen ja isän näkemättömänä viipyi uunin ääressä. Kuka olisi voinut semmoista ajatella? Toisin käy kuin luullaan, jatkoi Löfving kiihtyneenä, hitaasti laskeutuen istumaan vuoteen syrjälle.
Silloin kuului askelia eteisessä, kaikki hypähtiwät ylös, samassa myös salin owi awautui ja sisään astui nuori pappi. "Yrjö," kiljasi Anna ja juoksi, taluttaen pientä Marttia kädestä tulijalle wastaan, sillä Yrjö se todellakin oli, joka sodan tauottua oli wihittänyt itsensä papiksi ja tuli nyt apellensa wiran toimittajaksi.
Ei vielä olisi hiljaista minä maksan kaikki yhy! Mutta mitä tuo vihkituoli merkitsee? Eihän vaan aiota Marttia vihkiä? Vai jo he ovat kolmasti kuulutetut!" höpisi Susso suuressa ahdistuksessaan puoli hurmeentuneessa tilassaan. "Kolmasti kuulutetut ja eilen puolenpäivän jälkeen vihityt", sanoi Kirri jäykästi.
Noo kun sinä et ole olevinas mitään saanut. Nyt laukasi Martti: Antaisitte mulle maapalan, että sais koettaa ... lempoako tässä polkupyörällä. Isä loi nopean silmäyksen poikaan ja vastasi hiukan nolona: Maa-pa-lan. Siinä sinä sitte koettaisit... Mitä lapset! Nyt tuli lisäksi se naurunkitkaus, joka Marttia loukkasi aina omituisella epämääräisyydellään.
Meidän pitääkin heidät eroittaa tavalla taikka toisella", sanoi Katru hyvillään, kun oli taas saanut jotakin toivoa. Sen sanottuaan meni hän Marttia käskemään. Kirri parka oli kovassa sydämen ahdistuksessa Martin uppiniskaisuuden ja vääjäämättömyyden tähden.
Mutta nytpä ne ovatkin loppuneet voi kuinka nyt on hyvä ja helppo olla", puheli Aina, koko puheensa ajan innokkaasti syleillen Marttia, ja sekä Martti että Aina itkivät ilosta tuona autuutensa hurmaavana hetkenä; kaikki syrjäiset olivat myös liikutetut.
»Eihän nuo katso ... menevät vain.» Ja se vähän harmitti Marttia. Se kaartilainen, joka äsken oli Marttia survannut, tuli vastaan muuan tyttö käsipuolessa. Ne kulkivat keskitietä ja Martti kulki myöskin. Antti väistyi syrjään, mutta Martti ei väistynyt ... tiukotti tahallaan kulkuaan ja survasi olkapäällään tyttöä, niin että tämän piti seisahtua. »Hyi!» sanoi tyttö, ja kaartilainen kirosi.
Martti herra läksi edelle, Konrad tarttui kohteliaan säädyllisesti Roosan käteen, Reinhold ja Fredrik astuivat ihan tyytymättöminä perästä. Ihmiset, joita he kohtasivat, seisattuivat katsomaan heitä ja sanoivat: "katsokaahan rikasta tynnyriseppä-mestaria Marttia kauneine tyttärineen ja uljaine kisällineen. Ne ovat kelpo ihmisiä!" Mitä Martta rouva puhui kisälleistä Roosan kanssa.
Melkeen vakuutettuina siitä, että tuo heille niin vastenmielinen Martin naimahomma oli nyt tullut onnellisesti keskeytetyksi, olivat Kirri ja Katru erinomaisen hyvällä tuulella. He hoitelivat Marttia ja naimis-kaupasta ei puhuttu, ei Ainan eikä Susson puolesta, kunmnaltakaan puolelta mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät