United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikkei Kinturi enää jaksanutkaan herätä ja avata silmiänsä, jaksoi hän kuitenkin Marin lämmityksistä elähtyneenä vielä nähdä unia. Hän näki koko ajan unia taivaasta. Ja näki niinkuin takasin maan pinnalle.
Siinä kävellessään he näkivät piikatytön, Marin, seisovan nojautuneena puutarhan aitaa vastaan; hänet oli kyllä nähtävästi lähetetty iltakutsua viemään, mutta hän oli unohtunut taipaleelle lämmintä kättä aidan yli puristamaan.
Tutkimisen jälkeen riensi herra unilukkarin luokse, ja unilukkari me laulumiehet olemme hyvät ystävät kertoi hänen juuri kysyneen Marin perustusta. Kyllä tunsin jonkun olleen takanani ja katselleen minua, tunnusti Mari punastuen. Minä näin hänen muotonsa muuttuneen ensin punaisen, sitten vaalean karvaiseksi, kertoi Saksmanni. Tämä jotain merkitsee, tuumaili Sunkreini.
Nytkös ukko rupesi viheltelemään ja sanoi: Totta tosiaankin, voroja liikkuu paikkakunnallamme, hevosenkin ovat varastaneet. Eipä totta toisen kerran olekaan jättämistä mökkiä yksinään. Et sinäkään, Loviisa, huomannut katsoa talliin, oliko hevonen jo silloin poissa, kun Marin mökille juoksit. Loviisa vastasi, ettei hän ollut huomannut talliin katsoa.
Hän ei nähnyt Jaakossa nyt muuta kuin nerokkaan, tunnollisen, pahennuksien ja intohimojen läpi taistelevan ja kunniakkaasti voittavan, uljaan nuorukaisen, ja nuot kaikki yhteensä olivat Marin mielestä enemmän kuin perityn rikkauden ja kunnian omistajat, jotka kuitenkin päivä päivältä vajosivat syvemmälle ja syvemmälle himojensa orjaksi.
Pilveiset olivat päättäneet loistaa poissa olollaan "sanansa-syöjän" ja "häpeämättömän torpantytön" kunniapäiviltä. Turkkien mystillisestä syvyydestä ilmestyi nyt vanhoja tuttaviamme: rovasti rouvineen; pastori Fidén n.k. paremman puoliskonsa kanssa sekä viehättävän Marin y.m. lastensa seuraamana; nimismies Niilonen perheineen; Torvelan ja Luopion perheet; y.m.
Se kuului Marin ominaisuuksiin että kaikki mitä hän piteli, oli puhtaudesta hohtavaa. Itse nuoren emännän pukukin eli kirkas ja siisti. Näyttipä ikäänkuin ei häneen tarttuisikaan mikään sovaistus töistään ja toimistaan. Mari ja hänen vieraansa aterioitsivat pöydän herkuista ja joivat kahvia päälle. "No miltä tuntuu, Mari, jalka oman pöydän alla?" kysyi appi.
Kuuluuhan se vähän ryyppivän, vaan hyvä työmies on, hyvä työmies, niinkuin isävainaasikin sanoi?" Miina oli hiukan naurahtanut äitinsä puhetta kuullessaan, vaan nyt hän lohdutti häntä. "Ei Pietistä minulle ole eikä hän enää minusta huolisikaan, kun jo kuuluu kulkevan Aholan Marin luona, enkä tiedä tokko minäkään häntä voisin ottaa.
Kun vanha isäntä sai loppuun lukunsa, painoi hän kirjan kiinni ja kielekkeet nastoihinsa ja ripusti vaskipuitteiset silmälasinsa naulaan ikkunan keskipuussa. »Saat sinä viedä sen», virkkoi hän sitte. »Eipä häneen lie enää erinäisiä panemisia.» Isäntä itsekin astui Anna Marin jälessä aittaan. Kaatoi nassakasta puteliin eväsviinaa ja pani sen arkkuun. Pihalla seisoi hän hetkisen ja katseli järvelle.
Tuskin noustuaan vuorelle kuulivat he huudettavan: "Tekö siellä tulette, lapsukaiseni?" Yksin suin neekerien kanssa he vastasivat: "Niin, me täällä olemme!" Ja pian he saivat nähdä äitinsä ja Marin, jotka tulisoihdut kädessä astuivat heille vastaan. "Onnettomat lapset", huusi rouva de La Tour, "mistä te tulette? Mihin tuskaan te meidät olette saattaneet!"