Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
MARCIA. Mutta erotkaamme ensin, kunnes huomispäivä koittaa. Kuulkaat: yksin te lähtekäät kotianne, minä viivyn vuorilla tämän ihanan yön, mutta aamun valjetessa kolkutan portillenne suojanetsijänä; ja kenkään ei tiedä että olemme kohtauneet ennen. CANZIO. Tekisimmekö niin? Ei; vaan käsi kädessä ja kainostelematta käykämme esiin. MARCIA. Herra, sitä emme tee. Suokaat tapahtua niinkuin tahdon.
Jaa, niinpä kovan onnen tyttären povessa nyt leimuu kiitollisuuden pyhä liekki sitä miestä kohtaan, joka tarjoi hänelle armaan suosionsa, että tämän miehen jalkain juureen hän kaiken onnensa, sydämmensä, hengensä, sielunsa ja ruumiinsa altiiksi panis. CANZIO. Vaiti! Hän taitais kerran ottaa sanastanne kiinni. MARCIA. Hän on teidän orjanne. CANZIO. Hyvä! Nyt lähtekämme kohden linnaa tuolla.
Kuitenkin täytyy minun myöntää että äänenne kerran, koska katkasi se rintani edestä surman keihään, kaikui sanomattoman ihanasti mun korvissain. Olipa suloista päästä kuoleman kidasta elämän valkeuteen takasin. MARCIA. Sitten kysyn teiltä vielä: tahdotteko sen kurjan lesken onnettomuutta, joka näin teidän pelasti kuolemasta? CLAUDIO. Sitä en tahdo. MARCIA. Minä kiitän.
CLAUDIO. Kurja Mariamne! VARRO. Astu esiin ilman pelkoa, sinä kaunis daami. MARCIA. Mitä tahtoo minusta tämä arvoisa herrasväki? VARRO. Haastella kanssas hellästi ja kohteliaasti muutaman hentomielisen sanan, sinä ylevä nainen. MARCIA. Tehkäät hyvin ja sanokaat pian. CLAUDIO. Sen teemme, iskien viipymättä asiaan, jonka kaiketi jo mahdatte arvata.
MARCIA. Ole rauhassa, poikani. (Eriks.) Hän on mulle sovelias ase poistamaan elosta Claudion, jonka lujuutta nyt epäilen kovin koska näin voimakkaasti ponnistetaan. Mutta tuskinpa hän onnistuisi, jos näin tyhmänrohkeasti hän karkaisi esiin. (
Noo, olkaat terve tultuanne mun huoneeseeni, suojaton, ihana vaeltaja! MARCIA. Ah! kuinka taidan kerran maksaa teidän hyvyyttänne? CANZIO. Siitä olkaat ilman murhetta, jota karmea Onnetar jo kylliksi on ammentanut teidän sydämmeenne.
Lounaisessa iltaruskon alla seisoo mailmanenkeli, kädessä hehkuva astia, ammentaa mailmalle verta! Hän kallistaa maljansa lännestä mereen ja taasen hän sen kallistaa merestä länteen; läikkyy sinistynyt veri, ihmisten sydämmet kammastuu, otsat polttaa! Onpa niinkin. MARCIA. Mitä tahdotte, herra? PISANO. Virkani vaatii minua käymään tässä pieneen tutkintoon.
CANZIO. Ole terve tultuas mun linnaani ja viivy siellä vaihka ijankaikkisesti jäljellä. Minä otan sinun siipieni suojaan, huolimatta ehkä herätänki musta-kivun raivottaret huoneessani. MARCIA. (Eriks.) Kauneuteni vaikuttaa, sen huomaan, ja minä taidan vielä periä taivaallisen onnen. (
MARCIA. Canzio! siis näen sun kasvosi viimein taas. (Eriks.) Mutta miksi välttyy hän ja tuijottelee noin? (
Senkaltaisista töistä on itse jumalten ansioluettelo armottoman suuri. Hyvästi! Tehty on tehty, ja riehukoot taivas ja maa! Sano rohkeasti, jalosti kuin jumala: Lemmitkö minua? MARCIA. Ijankaikkisesti! CANZIO. Kohta, koska sun näin, syttyi sydämmeni tuleen. MARCIA. Polttavaan tuleen sydämmeni syttyi kohta, koska sun näin. CANZIO. Onneni on valmis! Ihanata! Taivaallista!
Päivän Sana
Muut Etsivät