Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
MARCIA. Tämä ei ennusta hyvää. Sinä hengität tulta ja liekkiä, ja povessasi näen kamalasti kiiltävän tikarin. GREGORIO. Ken taitaa minua kieltää kantamasta sitä? Olkoon se siellä ketä varten hyväänsä. MARCIA. Miksi haastelet kanssani peitellen hänestä?
CLAUDIO. Ole tyyni, minä rukoilen sinua, ole tyyni ja kuultele vakaana mitä sanon, ja koska olen sen sanonut, niin älä epäile ja vimmastu, vaan koeta vielä saattaa parhaaksi kaikki. Nyt, mitä kuulet, ota vastaan kuin mies. Lupaatko niin? CANZIO. Minä lupaan. CLAUDIO. Hyvä! Marcia on tosin Albericon leski, mutta Albericus kuoli ryöväri Vincenziona ja Marcia oli Flaminia, joka tappoi sinun isäs.
Se tulkoon! RACHEL. Vaimo, missä olen nähnyt teidän kuvanne? MARCIA. Sinä saatana, joka sylistäni temmasit onneni pois! PISANO. Hirmuinen vaimo! 1:N PALVELIJA. Oi hirmuisuus, oi kauhistus! 2:N PALVELIJA. Hävityksen kauhistus! PISANO. Iskekäät häneen kyntenne. GIOTTI. Että seisoo hän kuin sepän kruuvipenkissä. Haa! olisiko häpeä, jos halkasisin hänen ryöväripäänsä?
MARCIA. Kuulkaat minua te, pankaat visusti mieleenne tämä: Teidän ystävänne on jo tarpeiksi takertunut kohtaloni piiriin, ja häpeäni, kerran ilmoitettuna, pimittäisi myös hänen nimensä ja kunniansa. Ryövärnaisen varjo, nostettuna ylös, lankeisi nyt hänen päällensä kaiken kirouksensa kanssa, sortaisi hänen ijankaikkiseksi häväistyksen loalla. Tehkäät kuinka mielitte.
CANZIO. Tahi luulisitko, sireni, että seuraisin sinua kauvemmas? MARCIA. Ja eilen vannoit mua seurata vaihka aina Hadekselle alas. CANZIO. Siis kovin huikenteleva mies; sentähden ei sinua, vaan itseänsä kohtaan kääntää hän miekkansa nyt. Mutta sinä, muista, että vimman mies on kujeen mies, ja jos mielit säästää henkeäsi vielä, niin älä poistu tästä ennenkuin näet mun kaatuvan.
Mikä ääretön kosto, mikä häväistyksen tahto kaiken sukumme ikivanhalle kunnialle! Rachel, älä millonkaan enään katsahda järjen muistavalla silmällä tähän mailmaan, vaan kuole, kuole; ja sammukoon myös tämän raunion, tämän kurjan aherruksen viimeinen hohde tässä. PISANO. Vaimo, onko kieles jäätynyt? MARCIA. Tuli ei taida jäätyä, ja polttavasta tulesta on Flaminian kieli.
Mikä julkea vaatimus, pakoittaa minua viskasemaan nektarmaljan huuliltani pois ja juomaan lammikon kylmää vettä! Mikä julkeus! CLAUDIO. Jos tämä nektar on myrkyksi niin teille kuin meille. MARCIA. Niin kuolkaamme ja vaipukaamme kaikki rinnasin alas yhteiselle sisärvuotehelle. Ihana, poetikas kuolema! VARRO. Haj djaj! CLAUDIO. Marcia, Albericon onneton leski, muistakaat!
Mutta sanokaat: ken telkee edestänsä taivaan oven, koska se kerran hänelle avettiin? RACHEL. Kentiesi hän, jolla on syytä peljätä tämän taivaan muuttuvan kadotukseksi. MARCIA. Täällä mennään myös »suoraa tietä helvettiin», miksi ei siis kaartain taivaan kirkkauden läpitse? VARRO. Tässä ei auta concilium, sen kuulemme. MARCIA. Ei auta.
Siis onnettomuutta, jota aiotte poistaa, huudatte luoksenne takasin kaksinkerroin. CLAUDIO. Sydän ensin tosin riehuis, mutta viimein voittais järki. MARCIA. Mies haastelee kuin tomppeli elämän toiminnoissa, eikä tiedä, että lempi myhäilee järjen päätteille täällä. CLAUDIO. Mutta järjen hylkäämistä lemmenki tiellä seuraa toki usein katumuksen katkeruus.
Haa! sinä kiukkuinen pedon penikka, mitäs teit? Olethan jo täyskarvanen peto. RACHEL. Peitä, kätke, pimeys, mitä hän sanoi. Minä tahdon unohtaa sen sanan; unohtaa, unohtaa, unohtaa! CANZIO. Claudio, sinä olet minua herjannut, herjannut morsiantani Marciaa. MARCIA. Minä olen muukalainen, ketä tarvitsee heidän peljätä, ellei puollusta minua hän, jonka huomaan annoin sydämmeni? Canzio, oletko mies?
Päivän Sana
Muut Etsivät