Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
JOHANNA. Kun minulla olisi edes rahaa, että voisin maksaa Vörskyn rouvalle tuon kankaan. LEENA-KAISA. Eikö ole ketään, jolta voisit lainata? JOHANNA. Ei ketään. Malttakaahan LEENA-KAISA. Nooh ? JOHANNA. Pyytäisinkö Yrjöltä? LEENA-KAISA. Miksi ei? Sopiihan koettaa. JOHANNA. Mutta sekin on niin vaikeata. Niin kovin vaikeata. LEENA-KAISA. Eihän tuo mielestäni niin mitään olisi.
Saisinkohan puhua ilman kuulijoita, sanoi Nehljudof vilkaisten avattuun oveen, jossa seisoi lapsia ja niiden takana laiha nainen, sylissä, taudista riutunut, kalpea, mutta kuitenkin hymyilevä lapsi, ryysyistä tehty myssy päässä, Pääsettekö siitä! Näitäkö kummia nyt katsomaan! Malttakaahan, minne se saikaan minun keppini, huusi akka ovessa olijoille. Sulje ovi.
*Lotta*. En minä ole vielä kuullut, että sellaisista syistä tanssitaan. *Sofia*. Kyllä toivottomuuden pakosta. Ette usko, miten suloista on olla toivottomana. Mutta malttakaahan, nyt minä rupean viardaksi. Kas niin, nyt käykää lattialle piiriin istumaan. *Rouva Streng*. Niinpä tosiaankin. Hyvät lapset, joka asia ajallaan, leikki silloin, kuin sopii, ja vakavina ollaan, milloin sen aika on.
Mutta malttakaahan, sanoi hän, te sanotte häntä syylliseksi varkauteen sen perustuksella, että hänellä oli avain, mutta eivätkö käytäväpalvelijat hänen jälkeensä olisi voineet ottaa haltuunsa avainta ja avata kapsäkkiä. Niinpä kyllä, niinpä kyllä, ehätti kauppias sanomaan. Eihän Maslova voinut ottaa rahoja, sillä mihin hän olisi niitä voinut omassa asemassaan piiloittaa.
Ei, malttakaahan, nyt minä muistan, Jegor hänen nimensä on ja tänään on pyhän Jegorin päivä. Niinpä Haapakosken tuleva sukuperintöläinen tuli kastetuksi oikeauskoiseen oppiin, siihen uskoon, josta ei ole mitään palaamisen mahdollisuutta, ja sai Jegor-nimen.
Kun Nehljudof lopetti, hän otti pöydältä kirjan ja nopeasti sormillaan selaillen sen lehtiä löysi luvun avioliitosta ja luki sen. Mihin nainen on tuomittu? kysyi hän nostaen silmänsä kirjasta. Pakkotöihin. Niinpä tuomitun tila ei voi hänen avioliittonsa kautta parantua. Mutta eihän... Malttakaahan.
On niitä tässä kylässä miehiä, jotka tietävät kertoa, minkälaisessa raivossa Mauno oli ollut sinä yönä. ROINILA. Entä lakki? LEENA. Niin, lakki? Mistä sen löysit? SANNA. No noh, malttakaahan nyt, kyllä siihen vielä tullaan. Joku toinen, sanoi Anna? Ei maar minua niin petetä. Näinhän miehet omilla silmilläni, Ja Maunon olen tuntenut aina siitä, kun hän Pohjanmaalta näille tienoille tuli.
Tämä on ensimmäinen iloinen päivä aina siitä asti, kuin kadotin jalon ja hyvän kuningattareni Gunillan, jota en koskaan unhota. Hiljaa, malttakaahan! Enkelit nousevat meidän takaamme ylös... Huh tuolla on myöskin musta henki! Mutta hän ei enää ole häijy... Hän laskeutuu polvilleen... Hän itkee... Kuulkaahan! Sä voitit jo. Mä jouduin tappiollen. Sun valtakuntaan prinssi kuulukoon.
Johan siitä on aikaa, kun tohtori Kilpis-vainaja lahjotti pohjarahan sitä varten, että tulevaisuudessa saataisiin syntymään uusi yliopisto Jyväskylään. Siitä muodostukoon mustalaisten yliopisto, yhteinen molemmille sukupuolille. Mitäkö he niin paljolla sivistyksellä tekisivät? Malttakaahan aikaa, niin se tarvitaan makeina paloina.
Samana iltana vielä kutsui äiti Amrein ullakkoon ja otti kirstusta esille jotenkin raskaan säkin, jonka suu oli mitä mutkallisimmasti sidottu, ja hän sanoi Amreille: "Päästäs tuo nauha auki". Amrei koetti, mutta työlästä tuo oli. "Maltas, kun käyn sakset, niin leikataan se". "Ei", sanoi Amrei, "sitä en mielelläni tee; malttakaahan vähän, anoppi, niin saatte nähdä, että kyllä tuon saan auki".
Päivän Sana
Muut Etsivät