Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kun hän nyt seisoi rapuilla meluavain lapsien ympäröimänä ja toisinaan nauraen, toisinaan kehoittaen koki pitää järjestystä näiden joukossa, maistoi rouva Griebel miettimättä kultaista rypäleen mehua lasistaan, samalla kun hänen älykkäät, vilkuttavat silmänsä rippuivat nuoressa tytössä, jonka nopeat kädet kuitenkin näyttivät merkillisesti ahavoittuneilta ja päivän paahtamilta, lyhyiden, hienojen hameen hiojen alta.
Saivat he edes toisista jollei toisista ruokalajeista. Ja sillä välin pidettiin puheita ja juotiin maljoja. Jokainen maistoi sen verran kuin luuli varainsa kestävän. Koska seurassa enimmästä päästä oli pelkkiä hevos-ystäviä, niin oli ymmärrettävä, että puheetkin koskivat heidän ammattiansa. Ja jos niihin puheisin oli luottamista, niin olivat hevosystävät isänmaallisempia kuin muut.
Suureksi iloksensa löysiwät he siitä wiina=ankkurin. Eräs heistä maistoi wakuudeksi sitä ja kun hän huomasi sisällön olewan todellakin wiinaa, riemastui hän suuresti ja älähti: "aa wiinuskii, hän on tuonuh hyweä kostintsoa tullessaan; hän on kelpo briha." Muut wiholliset ilostuiwat myös hywin sen kuullessaan, mutta Pentin silmät loistiwat niin kummallisesti. Jo tuli pimeä.
Kalle tuli Antille avuksi: Mikset huoli? En huoli! Sinun pitää huolia! On hän yhtä komea poika kuin minäkin ... kas noin, ja maista nyt hänen lasistaan! Vaan tyttö maistoi tahallaan Kallen lasista. Koska sinä olet noin uppiniskainen, niin kiedot sinä rangaistukseksi kätesi hänen kaulaansa ja suutelet häntä sovinnoksi poskelle. Hän on sinuun ihastunut. Kapteeni tulee!
Matami oli pannut pöydälle perunoita, paistettua lahnaa sekä viilipiimää ja ajatteli: »Kyllä maar se tyttö ihastuu, kun saa syödä tarpeeksensa hyvää ruokaa», mutta hänen hämmästyksekseen Iiri vain vähäisen maistoi näitä herkkuja. Hän oli vielä ikäänkuin huumauksissa eilispäivän tapauksista, joten ruoka ei hänelle maistunut. »No mutta tyttö, ethän sinä syökään!
Hän makasi maassa väänteissä ja parkui surkeasti. Näin vietettiin sangen vaikea aika, siksi kun vilpas ilta toi jonkunlaista virvoitusta. Nyt sattui sinne myös pari vaimoa kaupungista, jotka janoisille matkalaisille jakoivat vesivaroistansa. Se vesi tosin oli jokseenkin sokaista, mutta maistoi kuitenkin paremmalta kuin paras nektari. Näin jaksettiin sitten kulkea loppumatka kaupungille saakka.
Kun he olivat olleet kolme vuotta naimisissa, syntyi heille poika, ja heidän ilonsa oli nyt ylimmillään. Sören varsinkin oli kuin puolipyörryksissä ilosta. Hän meni tuttaviensa luo pitoihin ja kertoi ilosanoman sielläkin. Kun lopuksi itse pitäjän pastori tarttui lasiin ja ehdotti pienen »Sören Sörensen'in» maljan, sieppasi Sören lasin toverilta, maistoi, joi ja tyhjensi lasin pohjaan asti.
Aadolf Fredrik ei halveksinut hyviä ruokia, niinkuin olemme jo nähneet, ja hän kerskaili, samoin kuin edeltäjänsäkin, olevansa hyvä viinintuntija. Hän maistoi kohteliaisuuden vuoksi tuota valkoista viiniä, luullen sitä tavalliseksi ranskanviiniksi, sillä muuta viiniä Suomessa tuskin tunnettiinkaan.
"Eipä mennyt rikki sentään," Huusi iloisesti vain. "Kyllä sulle paikan näytän, Kosk' et pysy povessain." Maistoi kerran, kohta toisen, Pulputteli pullostaan, Pisti pian pullon moisen Poskehensa kerrassaan. Nytpä kuohui kirnu kurja, Koskena se kohisi, Muori mänttäsi kuin hurja. Vaahdoten voi sohisi.
Aurinko paistoi, kun sävelpurtesi sousi, mansikat maistoi, kunnahat kultaiset nousi, maass' oli huomen, riemua kaikille riitti: kauttasi Suomen Luonnotar Luojaansa kiitti. Siivitit monta laulua Väinämön lasten, kuolematonta myös ajan vaiheita vasten, maammojen kielin kirkkahin nostit sa maata, taattojen mielin tahdoit sen onnen sa taata.
Päivän Sana
Muut Etsivät