Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Tätä minä teen Lentsin tähden, sanoi hän itsekseen, ja olisi mielellään sanonut saman jokaiselle, jolle hän tarjosi juotavaa ja maistettavaa. Itse hän maistoi tuskin mitään. Kun hän kerran kohtasi Lentsin, sanoi hän hänelle: "Minä en ole antanut sinulle mitään häälahjaa: vähää en taida antaa ja paljon minulla ei ole, mutta koko sydämmen rinnastani tahtoisin sinulle antaa".
Hänen kasvonsa näyttivät varsin miellyttäviltä, mutta samalla asui niissä jotain veitikkamaista. Tukka oli puolipyöriön muotoinen. Hartioilla oli hänellä rikkinäinen nuttu ja jalassa tatarilaiset roimahousut. Minä tarjosin hänelle kupillisen teetä; hän maistoi ja veti huulensa kurttuun.
Hän maistoi sitä, nosti sitte lasia Annin suulle ja sanoi: "Malta, Anni, malta; niin monta pisaraa kuin sinä nautit, niin monta tuhatta sydämmellistä sanaa tahtoisin sinulle lausua". Anni laski lasin pois, ja Lents jatkoi: "Maista vähän vielä, juo pohjaan, ja mene sitte levolle, äläkä puhu enempää". "Minä en saa juoduksi enempää.
Minä en sitten ihmettelekään niin paljon, ett'ei sinulla ole romaaneja pienessä kirjastossasi, ei edes tavallisia lukukirjoja "valittuine kappaleinensa". Ah, Akseli. tiedätkös, tuo noukittu oppi ilman järjestystä on minusta aivan kuin parooni Arvidsköld'in vanha emännöitsiä, joka aina oli ravittu ja kuitenkaan ei hän koskaan syönyt, vaan ainoastaan maistoi.
Ah, kuinka kultaisena tuolla paistoi elämän onni joka oksapuin, mut onneton, ken niiden heelmää maistoi, hän riutui, riutui rinnan haaveiluin, hän näkymättömiä vain nyt vaistoi, hän kuuli helkkeet harppuin salattuin: laill' Ekhon toinen niiden ääntä toisti, mut toinen kuin Narkissos nuori loisti.
Kas, kun se ei tule pöytää kattamaan. Minä lähden katsomaan. Lihasoppa kiehui vielä tulella. Eikö ole jo valmista? Kello on kohta yksi. Selma maistoi, mutta se oli hänen mielestään tuimaa. Saahan siihen panna suolaa, sanoi Miina. Suolavakka oli seinällä nurkassa. Selma pisti sinne kämmenensä mutta sieltä hyppäsi samalla pieni hiiri häntä vastaan. Selma parkaisi ja putosi tuolille istualleen.
Ja Shemeikka ojensi Marjalle pienen hopeapikarin, katsoi koko ajan häneen, kun hän hitaasti sillä huuliansa kostutti, katsoi häneen, kun hän uudesta kehoituksesta uudelleen maistoi, katsoi vielä, kun otti takaisin pikarin ja tyhjensi sen, minkä Marja oli jättänyt ja Marja katsoi häneen, huulet pikarissa, silmät Shemeikassa, he molemmat ikäänkuin toinen toistaan tunnustellen.
Niin, nauttipa hän ruokaakin, söi leipää ja maistoi viiniä, jotta hänen ruumiinvoimansa kestäisivät sillä hänen täytyi olla valmis kestämään kaikki. Hän laati suunnitelman toisensa jälkeen, mutta oli pakotettu hylkäämään ne kaikki. Sosia oli yhä edelleenkin hänen ainoa toivonsa, ainoa työase, jota hän saattoi käyttää.
Hän tuskin maistoi kahvia; oli kuin hänen täytyisi yhtä mittaa tukahuttaa vastentahtoisia nykäyksiä, jotka tulivat rinnasta jonkinlaisin kouristuksin, apeaa mielialaa, joka pyrki esille syvältä hänen sisimmästään, mutta jolle ei saanut antaa valtaa.
Yltä päältä kastuin, Kun ma kovin sousin, Sillä varsin varmaan Innolla sen tein; Maalle sitten astuin, Nurmikolle nousin, Taluttaen armaan' Sivullani vein. Lämmin oli ilma, Päivä-kulta paistoi, Hyttysparvi huiski, Ilmass' survoen; Hymyellen Hilma Mansikoita maistoi, "Kuule Aatu," kuiski, "Nyt on hupainen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät