Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Ja silloin oli lukkari kuin pois puhallettu. Mutta pahinta oli että tässä tiet erosivat toisistaan, lukkari ei uskaltanut tulla esiin eikä saanut märkää tai kuivaa, ja kaikkein harmillisinta oli, että kun seurue oli syönyt ja juonut tarpeeksi, nousivat he taasen vankkuriinsa ja ajoivat tiehensä, huudahtaen lukkarille iloisesti: "Hyvästi nyt!"
Saavuttuamme lähelle erästä Känuriköi nimistä kylää, huusi komppaniamme päällikkö minua luokseen ja sanoi: "Vääpeli, jääkää tähän ensipuoli komppanian kanssa vartioimaan tykistöä". "Ymmärrän herra kapteeni", vastasin minä, soturin lyhyellä ja tavallisella vastauksella ja annoin miehistölle tarpeenmukaisia käskyjä. Joku sotamiehistä arveli: "eipäs tää nyt ollut oikein hauskaa, olisihan sitä yhtä hyvä mennä kyläänkin, kun on näin hirveän märkää ja lokasta". "
Tunturien, auringon ... kaikkein noiden koukkuisten, sitkeitten koivunvitsojen kanssa olen kyllä samaa mieltä... Jos vaan ihmiset tuolla alhaalla voisivat olla teeskentelemättä, mutta sitä he eivät koskaan ole, paitsi kun he iloisten kumppanien seuroissa, vähä märkää maistettuaan, ovat kohonneet kylliksi korkealle syvästä kaivostaan!
Miksei saisi kirstua avata? Sano sinä se nyt, Kalle, sanoi Söderling ja nousi ja meni. Ovessa tuli häntä vastaan ukki, hyvällä tuulella, nukkuneena, mutta ei vielä selvinneenä, lekkeri kainalossa. Hei! Hei! Terveisiä kaupungista! Missä ne on kaikki? Saako täällä kahvia tai muuta märkää?
Tuolla ylempänä kohosi metsä, jossa hän kukkia ja marjoja poimi ja iloisia laulujaan lauleli, jossa hän rakkauden suloa nautti ja riemullisia ajatuksia ajatteli. Päivä laski; pimeys tuli hiipien, raskaana ja sokeana. Hänen täytyi lähteä. Hän nousi jälleen ylös, tunsi vilua ja astui tietä pitkin Nesetiin. Ilta jo oli, kun hän perille saapui. Pimeää ja märkää myös; kuu ei ollut vielä noussut.
Monta, monta vuotta kului, ennenkuin lukkari voi unohtaa tämän tapauksen. »Ei», sanoi hän, »se minua vain suututti, etteivät he piitanneet minusta vähääkään, sanoivatpahan vain hyvästi, jättäen minut sinne samanlaisessa asussa kuin Aatami paratiisissa ja ajoivat tiehensä kaikkien kauniiden eväiden kanssa, antamatta minulle kuivaa taikka märkää. Ei, se oli sentään liikaa!»
Mutta eteenpäin vaan mennä täytyi, kylmää ja märkää kun oli. Jos ei tätä taloa olisi ollut, ei hän varmaankaan koskaan olisi nähnyt päivän nousua enään, sanoi hän". "Vai niin, niinkö sanoi. Mutta eikö hän nyt virkistynyt, saatuansa ruokaa ja vuoteen?" "Kyllä, hän ei tahtonut löytää sanoja, millä kiittäisi. Mutta hänessä oli vielä semmoinen väristys, että oikein pelkäsi sairastuvansa.
Mutta siellä on märkää tähän aikaan. Lähdetään hevosella vain." "Onhan se hauskaakin ajella rautiolla taas, en olekkaan pitkään aikaan saanut sillä ajella. Miina varmaankin nyt tahtoisi olla minun sijassani, kun Salovaaraan lähdetään. Hän oli niin kovin ihastunut rautioon. Hullutteli, kun minä oitis sinuun mielistyin, ja sanoi: "enemmän minä hänen rautiostaan pidän." Mauri istui miettiväisenä.
Vuoressa oli viileä ja puolipimeä, Hän ei nähnyt ainoatakaan ihmistä, kuuli vaan tippuvan veden, vyöryväin kivien kumisevaa ääntä. Hän hapuili eteenpäin pitkin märkää vuorenseinää; silloin kuului ääni hänen korvaansa, seinät antoivat perään, katto kohosi ja hän näki pitkässä jonossa hopealta ja kullalta loistavan salin toisessa perässä palavien tulipatsasten päällä.
Viimein työntäytyi sieltä kulmakarvojaan myöten lumeen tahrattu mies. Hyv' iltaa, sanoi Hellmanni arasti. Hyvää iltaa, hyvää iltaa, vastasivat toiset ystävällisesti. Veli on hyvä ja käypi istumaan. Epäilevästi mulkoillen vuoroin kumpaankin ja märkää partaansa sormillaan kampaillen istui Hellmanni tuolille sohvan viereen. Isäntä tarjosi tupakkaa ja totia, mutta hän ei kumpaakaan ottanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät