Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. elokuuta 2024
Kööri aloitti virren: »Sun haltuus, rakas isäni»... Aseman kello soi ja päättyi kolmella lyönnillä, kuului sirisevä pillin vihellys ja veturin hihkaseva huuto. Virren sävelten kaikuessa ja nenäliinojen yhä kiihkoisemmin huiskuessa lähti juna hiljalleen liikkeelle... »Hyvä pappi se olikin», sanoi vahtimies vaunuun mennessään, tarkoittaen sitä Marille.
Hän ahdisti ehtimiseen Maunoa kysymyksillään, kuinka monta lehmää ja kuinka paljon rahoja hän antaisi nyt heti Marille myötäjäisiksi. Mauno näytti melkein närkästyvän tuosta alinomaisesta tinkimisestä ja sanoi jäykästi ja lyhyesti: "en anna mitään ennen kuolemaani". "No, no, naapuri! Eihän se ole somaakaan, että tyttö lähtee talosta aivan verihampaana", koki Erkki muistuttaa.
Hän ei ollut vielä nytkään lausunut Marille sanaakaan koko asiasta, mutta sittenkin luotti hän vanhempien hyvään tahtoon asiansa eduksi ja heidän päätäntö-valtaansa, ja niiden turvissa piti hän Marin ja tavarat ehdottomasti ominaan. Mari tuli juuri nyt kodasta tupaan ja hyräili iloisesti taas mieli-lauluaan, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut.
Aaton aattona oli siivoustyötä, kamarin lattian kuurausta ja mattojen puistamista. Ja saman päivän illalla he Ojanniemen Marin kanssa valmistelivat avuille lähtöä aattoaamuna, josta jo kauan ennen oli ollut puhetta heillä. Elsa lähti vain kumppaniksi Marille ja heillä oli puhe, että jos paljon saavat, niin antavat kaikille.
Kaikki katselivat toisiaaan silmiin, paitse Kölliskö, joka ei näkynyt tietävän mistä oli kysymys. "On niin ikävää tämmöinenkin elämä", sanoi kappaleen ajan perästä Aaro. "Kuuletko sinä?" kysyi vihdoin isä Köllisköön päin kääntyen. "Mitä?" sanoi Kölliskö hajamielisesti. "Aaro esittelee että ostaisimme hänelle ja Marille Leppiniemen maan, joka myödään pakkohuutokaupalla nousuviikolla". "Marille".
Edelliset. Janne. Mestari! BLOM. No, mitä nyt? JANNE. Eräs herra tahtoisi antaa mittaa. Vieläkö hän on täällä, tuo etana! BLOM. Hyvä, minä tulen. Niin, seuraa sinä vaan neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyllä minäkin puolestasi puhun. VILHO. Jumalan tähden, setä hyvä, ei sanaakaan Marille minun nuuskaamisestani, jos vähääkään pidätte ystävyydestäni! SEITSEM
Tuona iltana, jolloin tuo viimeksi kerrottu rymäkkä tapahtui, ilmoitti Jaakko Marille kauvan sydämessään painaneena, salaisen toivonsa. Niinkuin tiedämme, oli Jaakko silloin hujakassa ja rohkeana, jonka avulla hän luuli voivansa sydämensä avata. "Jumala sen tietää, että sinä, Jaakko, olet ollut kauvan minun sydämelleni kallis ja minä olen kauvan toivonut toivoni toteuvan kerran.
Moni piti sen aivan mahdottomana uskoa, kunnes ruukin isäntä nousi ja sydämellisillä sanoilla esitti onnenmaljan morsiusparille: koulun opettaja Knutsonille ja lukkarin Marille. Malja tyhjennettiin voimakkailla hurrahuudoilla, ja ne kaksi nuorta tuli peräti peitetyiksi sekä nuorten että vanhain onnentoivotuksilla.
Aamulla ilmoitti Jaakko Marille, eitä, jos asiat käypi laatuun, hänen täytyy heti lähteä läänin pääkaupunkiin, jos mieli oli saada Metsälammen tienotta omakseen. Mari ällistyi hyväsestään, kun kuuli, että Metsälammen omistusoikeuden saamisesta oli niin paljon vaivaa, että täytyi matkustaa aina läänin pääkaupunkiin asti. Mutta kun Jaakko selitti, että niin oli tehtävä, suostui Mari mielellään.
»Jos te siellä ylhäällä aiotte laivasta mennä, niin joutukaa», huudettiin äreästi kannelta. Holt ja Pietari riensivät alas veneisiin. Portaat vedettiin ylös, muutamia iskuja, ja laiva alkoi liikkua. Vene jäi paikoilleen maininkiin, niinkauvan kuin laivaa näkyi sitten he solisivat takaisin ja tulivat märille, surullisille kaduille, jossa ihmiset tallustelivat niinkuin kaikkina muinakin päivinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät