Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Yksinäisyys maalla hänen nuoruutensa tuo siinä ijässä niin tavallinen kaipaus ihanteista, johon paremman puutteessa tämmöinenkin kömpelö « Voi voi, mitä vasten te noin minulle puhutte! Mikä teidät siihen oikeuttaa? Ja kuinka te uskallatte ? Ins. Lyyli. Ettekö ettekö ole kihloissa ? Ins. Valitettavasti en. Lyyli. Mutta kaikkihan ne ? Ins. En ole, enkä luultavasti siihen koskaan pääsekään. Lyyli!
Tuo oli puoleksi unelmaa, ja niin tuli tietämättä mieleen ja löytyi sieltä yht'äkkiä tämmöinenkin kuva... Hän on kauniiksi, valkoiseksi olennoksi puettu hänellä on suortuvat hajallaan ja punainen rusetti, on rannerengas ja pienet silkkikengät; ei kukaan häntä alussa tästä piilosta huomaa, ne luulevat kaikki, että hänellä on entinen ruma pukunsa. Ja siksi ei kukaan tule häntä pyytämään.
Kaikki katselivat toisiaaan silmiin, paitse Kölliskö, joka ei näkynyt tietävän mistä oli kysymys. "On niin ikävää tämmöinenkin elämä", sanoi kappaleen ajan perästä Aaro. "Kuuletko sinä?" kysyi vihdoin isä Köllisköön päin kääntyen. "Mitä?" sanoi Kölliskö hajamielisesti. "Aaro esittelee että ostaisimme hänelle ja Marille Leppiniemen maan, joka myödään pakkohuutokaupalla nousuviikolla". "Marille".
Kun niilläkin Hyvärisen kujasilla uppoaa hevonen korvanpäitään myöten ihan puhtaaseen vetelään multavelliin, niin että on siinä uimista, kun on vielä tämmöinenkin rahtikuorma perässä! Kuuluuko sitä mitä muuta?» myönsi Huttunen. »Mitäpäs sitä tänne Liperiin milloinkaan kuuluisi muuta kuin sian vinkumista ja akkojen riitelemistä.
Niin kauvan, kuin ollaan lapsia, ei tehdä niin tarkkaa eroitusta renkipojan ja talollisen lapsen välillä mutta sitten alkaa toiset ajat, luulen minä. Hm, kuka tietää, missä olisin ilman tuota tyttöä, hänen ansionsa se on, että olen tämmöinenkin mies, kuin olen. Ha, ha, ha, lapsi? neljäntoista vuotias nulkki.
Tämmöinenkin piippu on varustettu vesikuulalla, josta letkut lähtevät ja jonka lävitse tupakansavu imetään. Mutta lienee aika palata takaisin kertomuksessamme ja purjehtia siirtolaistemme keralla Länsi-Intiaan. Tällä pitkällä matkallamme poikkesimme S:t Helenan saareen ruokavarastoamme lisäämään.
Sitte tottuneempana ja harjaantuneempana olisi kyllä saanut tämmöinenkin tulla. Kaikissa tapauksissa hämmästytti rohkea esiintymiseni miestä senverran, että hän irrotti kätensä kauluksestani ja meni toverinsa luokse.
Mutta vanha Lars Opidalen, hän, joka rajan määräämistä oli pyytänyt, silitteli karkealla kämmenellään tytön kättä, kun tämä luki pajuvitsalle pujotettuja lohia. "Voiko tämmöinenkin olla tuhkaa ja tomua!" sanoi hän hiljaisesti ihmetellen. "Lars, auta neitiä astumaan alas! Hänen on mahdoton tästälähin ratsastaa tuolla jyrkällä, aukealla tunturilla."
"Mitenkä he teitä haukkuivat tuolla talossa?" utasi vaimoni. "Sanoivat, että laiskusillani kerjään, kun en viitsi tehdä työtä. Hyvä Jumala! Mitähän työtä tämmöinenkin näljän tähden uupunut ja kuihtunut raiska voisi tehdä, varsinkin semmoista, jolla saisin lapseni elätetyksi. Kukaan ei anna minkäänlaista työtä, eipä vaikka ruokansa edestä tekisi.
Välistä tuli niinkin ikävä, että tietä kulkiessa vesikarpalo poskelle kierähti, mutta minä koetin lohdutella mieltäni sillä, että rupesin lauluja ajattelemaan. Silloin tuli tämmöinenkin laulu tehdyksi, jota nytkin vielä moni kulkuripoika yksiksensä laulaa. Laulanko minä sen teille? Laulakaa tietysti!
Päivän Sana
Muut Etsivät