Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Yksinäinen jalkamies näkyi hämärässä valossa, jota uniset lyhdyt levittivät katukiville ja märille seinille, se katosi taas pimeään toiselle puolelle. Ystävykset olivat juuri lähtemäisillään ikkunasta, kuin he kuulivat kaukaa heikkoja hurraahuutoja ja sitten laulua, joka vuoroin yltyi, vuoroin katosi kuulumattomiin.
Kun ei niiltä saanut nukkua, rupesi Martti viimein ajatuksiaan Reetallekin ilmaisemaan. "Kuulehan, minä tässä tuumailen, jotta mitähän kuin olisi Marille ostaa kauppamiehestä oikein kumplastikengät vihkimäkengiksi?"
Sillä jos ruwettaisi haawan päästä nauhoja panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteivät tulisi koko haawaa peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä muutenkaan lämpimän tähden.
Se oli tosin hupaista sekin, mutta ei voinut poistaa tyhjyyttä sydämissä... Maria näkyi tulleen koko perheen lemmikiksi ja kodin sieluksi. Isä ja äiti kohtelivat häntä vanhemman rakkaudella ja Kölliskö osoitti Marille nähtävää kunnioitusta. Aaro ja Mari rakastivat toisiaan todellisella rakkaudella. Kölliskö oli nähtävästi anastanut talossa entisen asemansa.
Hän sanoi Marille, ettei hän lähde, ja ajatteli sitten käydä syrjästä katsomassa, kun toiset laskevat, Vaan kun hän oli lähdössä, oli Mari tulossa heille, kartanolla tuli vastaan ja niin iloissaan ja hätäisenä, että Elsa luuli hänen saaneen toisen kirjeen Ristolta. »Tule, tule, Elsa, ja Mari veti häntä käsipuolesta. Voi tule!» Portilla oli Vimparin Aappo.
Kolisten nousi reki ylämäkeä, jonka taakse laskeutuessa siinä istujat aivan kuin hiljalleen vaipuivat maan alle ja hetkisen aikaa kuului vielä kulkusen helinä. Elsa oli vihassa Marille. Mitään syytä hän ei tiennyt eikä ajatellutkaan siihen. Minkätähden Mari ei mennyt mäkeä laskemaan! Mitä hänen tarvitsi mennä ajelemaan. Tietysti Jorikaan ei ole mäessä. Olkoot missä tahtovat. Hän ei välitä!
Etukäteen sai hän puolitoista tynnyriä rukiita, ne käytti hän jauhoiksi ja vei hevosella kotiinsa. Olipa Marilla nyt syömistä, ensi aluksi ainakin, ja kyllähän neuvo toista keksii. Jaakko toi tullessaan kylästä erään köyhän ja näppärän tyttösen; hän oli aiottu Marille kumppaniksi ja huviksi, ett'ei hänen tarvinnut yksin olla, kun Jaakko oli kylän töissä.
Viimeinkin isä tuli, mutta hän ei ollut yksin. Hänen mukanaan oli nuori, pitkä nainen, joka puhui kovalla äänellä ja nauroi koko ajan. »Holoi Tellu! Tule Marille kättä antamaan. No, mitä siinä ujostelet »viska pokka aartika» sanoi tukkiherra», ja isä nauroi kovalla äänellä.
Mutta, peijakas, minäpä ilmoitan Marille koko salaisuuden, sen totta tosiaankin teen! Kun vaan häntä tapaan, kerron heti kaikkityyni. Saapas nähdä kuinka sitten sulhasen käy, ha, ha, ha! Taikka en aluksi kerrokkaan asiata suoraan, vaan kiusaan häntä ensin vähäisen, koska hän on niin ylpeä, mokomakin! No, lempo vieköön, nyt tulee hauskaa, nyt tulee oikein hauskaa! Ha, ha, ha!
Jussi oli jo kaikki ostellut, mitä hänellä oli ostettavaa, vaan eihän sitä paljoa ollutkaan, muitten asioita eräitä. »Uni-kirja» Anna Marille, naapurin renki Matille kaksi kyynärää pikanellia, Tikkalanniemen piika Susannalle karttuunihuivi, ja sitten hän vielä oli ostanut savipiipun, jonka aikoi viedä ruoti-ämmälle oulutuliaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät