Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
En tiedä. Mutta rahaa sillä näkyy olevan kuin roskaa. Jos lie tukkiherroja. Ei se tukkiherra ole. Mistä sinä sen tiedät? Jaana viivytteli vastaustaan. Tiedänpä vaan, hän sanoi. Minä olen nähnyt hänet Helsingissä. Mitäs kysyt sitten, kun tiedät itse paremmin, huomautti Nantta myrtyneenä. Nyt sekautui jo Iikka Röntykin puheesen. Eihän se mikään tukkiherra ole, hän sanoi.
Viimeinkin isä tuli, mutta hän ei ollut yksin. Hänen mukanaan oli nuori, pitkä nainen, joka puhui kovalla äänellä ja nauroi koko ajan. »Holoi Tellu! Tule Marille kättä antamaan. No, mitä siinä ujostelet »viska pokka aartika» sanoi tukkiherra», ja isä nauroi kovalla äänellä.
Kaupungissa asui eräs isäni vanhoja tuttuja, jonka oikeasta ammatista minä en koskaan ole onnistunut saamaan täyttä selkoa. Jonkunlainen tukkiherra hän lienee ollut, koskapa hänellä oli jos jonkinmoisia tilikirjoja, mittakokka ja "sottalauta"-niminen kapine, jota hän käytti lukua laskeissaan. Koko talvena hän ei muuta tehnyt kuin herrasteli ja senpä vuoksi häntä kutsuttiinkin herraksi.
Tuo vastaus suututti Iisakkia, joka hänen oikea nimensä oli, vaikka se tavallisesti Iskaksi lyhennettiin; mutta hän päätti siitä huolimatta saada Leenan omaksensa, maksoi mitä maksoi. Sillä kannalla oli Iskan ja Leenan väli, kun muutamana talvena kirkolle tuli uusi kauppias, eräs entinen tukkiherra.
Mikkolan herra, se suuri tukkiherra, jolla rahaa on ja rikas kuuluu olevankin, antoi kyytimiehellensä viime suvena aina ryyppyjä ja sai meijänki äijä siltä kerran päänsä täyteen. Semmoiset ne vasta herroja ovat. Mitä tuommoiset Toivolat! Johan minä sitä äijälle sanoin. Vai Toivola sen nimi on. Vai Toivola, kun nyt vain muistaisin. Kaikkia niitä teillekin tunkee. Johan minä sitä sanoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät