Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Joka mäellä oli tavaton viehätysvoima; sen sijaan että olisi kulkenut suoraan tasankojen poikki, tie teki mutkia huviksensa kuljettaen matkustavaisia äkkijyrkänteitä ylös ja alas.
Sillä mäellä, jota pitkin he kulkivat, kasvoi petäjiä, jotka viiden, kuuden kymmenen jalan korkuiselle maasta olivat aivan oksattomia ja joiden oksainen latvapuoli usein kohosi vielä yhtä korkealle taivasta kohti.
»Jo keväällä kun minä asetuin tänne ja kun täällä maalla oli vielä sellaista että kuten tiedät paikotellen on kokoonpainunutta lunta ja toisin paikoin taas ei ole lunta, menin minä kerran illalla kävelemään ja tulin ruman, paljaaksi haaskatun metsän läpi ihan odottamattani yhteen torppaan, joka oli omituisen kauniilla mäellä ja kiviaitojen ympäröimä.
Pian riemu käy, ja kaikkialla Kuulet ilon hengen siipein iskut: Tuolla kunnahalla kaltevalla, Soimioisten kivisellä mäellä Keinu korkealle ilmaan heiluu; Keinu heiluu, huivit impein liehuu, Kauas kaikuu kultahinen pauhu. Taasen korvas toisialle käännä, Kylän kujalta sä kuulet kiekon Paukkinan.
Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata niinkuin kataja kivisellä mäellä. Yläilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna.
Ah, silloin viikon vaivat on Ohitse, pääsen kirkkohon, Ja kirkoll' armaan nähdä saan, Ku viikon kaipas kultoaan. Kai siellä mäellä seisonee Hän ennalt' yksin, vartoillee. Ja järven jäille katsahtaa, Kun reet ja kansa tulvajaa. Mua vaan hän etsii silmillään: Ja joukko karttuu yhtenään, Siin' äkkiään mä ilmenen Ja naurain häntä kättelen.
Kiitoksia vain ... hyvästihän siellä on ... sai se Matti jäädä sinne kotimieheksi ... eikös rouva tule pian sinne käymään? ... me on jo sinne teitä joka viikko odotettu. Kyllä me ehkä nyt pian tulemmekin. Se oli meidän karjakartanolta, selitti Elli, kun Johanna oli lähtenyt ajamaan. Se on tuolla korkealla mäellä, minne äsken kääntyi tie lähellä pappilaa.
Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka mäellä; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jäin minä ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikä tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie tähän talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara;
Tarina kertoo Jeremiaksen asuneen jossakin näistä luolista ja siellä kirjoittaneen ja laulaneen nuo valitusvirtensä, joissa hän ankarasti ruoskii kansan syntejä ja neuvoo synnintunnustukseen ja parannukseen. Toiset ovat luulleet Golgatan oikeastaan olleen tällä mäellä, joka on nykyisen kaupunginmuurin ulkopuolella.
Me näimme sen liekkiin leimahtavan eräänä ihanana kesäisenä yönä, ei kaukana täältä, tuolla mäellä, missä juhannustulien ääressä kuulimme sanoja, jotka sytyttivät kaikkein meidän mielemme, mutta ei kuitenkaan kenenkään mieltä niinkuin hänen. Hänessä ei se leimahtanut sammuaksensa niinkuin niin monessa muussa, se muuttui hänen povessaan voimaksi kestämään pohjolan kylmintäkin talvea.
Päivän Sana
Muut Etsivät