Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sinisenä kaarteli taivas, ilmassa liehtoi hiljainen länsituuli, uudessa lehtivaipassansa väikkyi mäellä koivu, ja valkeavaahtoinen pihlaja levitti tuoksua ympärillensä kauas. Impivaaran pellolla laine lainetta liepeästi ajeli ja vilja välkähteli paisteessa tulisen auringon, joka jo kiirehti ylös puolipäivän korkeuteen.
Taivas oli pilvessä, teräsharmaat aallot löivät raskaasti rantamiin. Oli ilmestynyt ulapalle suuria sotalaivoja, joiden sivut välkkyivät väkevässä, sinertävässä valossa, jyristen ja salamoiden synkän pilven alta kohti kapinoitsevaa linnoitusta. Silloin loimottivat myös Jaanan silmät Tähtitornin mäellä.
Mitä suurenmoisimpana! Aurinko juuri nousee, ollaan korkealla mäellä, josta koko luvattu maa eteemme aukeaa. Ylös, unikeko! Mutta kun toveri vain kiskaisi peitettä puoleensa, antoi hän hänen olla ja heittäytyi itsekin vuoteellensa nahkasten alle lämmintä hakeakseen. Eikä aikaakaan, kun hänkin taas nukkui.
Ma lujuudella vyötin mieleni, heit' yhteisonneensa ma siunasin julkiseen, ma siunasin heitä ja läksin. Maja matala mäellä vilpoisella, siell' asuu ainut hyvyys nyt. Kun riensi jo syysaurinko varhain vaipumaan, nyt siunaan kapeaa ja neitseellistä vuodetta vain. Kylät tuoksui.. Kylät tuoksui, välkehti kaupungit, minä matkasin pois. Ne kaikki mun omani olleet ois, kylät kukkivat, helkkyvät kaupungit.
"Nyt olemme pian perillä", sanoi ylioppilas, "tuolla korkealla mäellä se on, ettekö ole koskaan olleet tuolla?" "En koskaan!" "Siinä näette, te hylkäätte sen, mitä teillä on ja haluatte sitä, mitä teillä ei ole. Nyt saatte nähdä, että maalla on kauniimpaa kuin luulette." He nousivat mäelle ja ylioppilas levitti vaippansa, jolle Aino saisi istua.
Elo oli valmis. Hänen tarvitsi vain mennä sitä korjaamaan. Nyt hän touhusi jo johtajatoimissansa. Tänään oli sumuinen, tyyni ja hyvin harmaa päivä. Kaikki näytti laiskistuneen. Hullujenhuoneen vastapäisellä mäellä ryhjöttävän Kojosen talon viirisalko vetäytyi korkeuteen niin laiskana kuin mikäkin joku suolimato. Hoitolan palvelusväki hääri hoitolan pellolla.
Viinamäentyömiehet kuvailivat, että viinamäki, johon he olivat lähetetyt työtä tekemään isännälle, oli heidän omaisuutensa, että kaikki mitä löytyi viinamäessä, oli tehty heitä varten ja että heidän asiansa oli vaan nauttia elämästään tällä mäellä, unohtaen isännän ja tappaen ne, jotka muistuttivat heitä isännästä ja heidän velvollisuuksistaan tätä kohtaan.
Niin on meitä piikasia, Kun meressä sikasia, Niin on meitä piikasia, Kun mäellä mansikoita; Jäämmä mansikat mäelle, Mesimarjat muille maille, Kun on poissa poimijamme, Katehessa katsojamme. Pian kurjat kuivetumma, Marjat maahan lankeamma, Karisemma kaikki marjat, Varisemma vaapukkaiset. Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit, koriat, Taia ei talveksi ruveta.
Niin on nyt minun eloni, Kun pimiä pilven ranta, Tahi laaka lammin ranta; On kun syksy-yö suruinen, Pimiä kun talven päivä. Olin ennen kun olinki, Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka; Olin mansikka mäellä, Punapuola kankahalla, Koppelo eroon ko'issa, Tavi taaton kartanolla, Sirkkunen sisaren luona, Vesilintu veikon luona Missä nyt minun kotini, Kussa kurjan kartanoni?
Kun hän kulki kuusikossa, vaelti petäjikössä, kuusoset kumartelihe, männyt mäellä kääntelihe, käpöset keolle vieri, havut juurelle hajosi. Kun hän liikahti lehossa tahi astahti aholla, lehot leikkiä pitivät, ahot ainoista iloa, kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. Viidesviidettä runo
Päivän Sana
Muut Etsivät