Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Muut' en pyydä. RITARI. Vaikk' eri syistä kuningatar tääll' on, On joukkomme jo tiellä. EDGAR. Kiitos, herra! GLOSTER. Mult' ikihyvät luojat, henki viekää, Ett'ei taas paha viettelis mua surmaan, Ennenkuin te sen suvaitsette! EDGAR. Hyvin Rukoiltu, isä! GLOSTER. Mut ken oletten? EDGAR. Mies kurja, kohtalonsa nöyräks lyömä, Ja kovain murheen koitoksien kautta Säälillen tullut herkäks. Käsi mulle!
Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi kasvoin vaalein, värisevin huulin, kädet ristissä ja vaiti vanhus, kunnes sanoiksi jo suru puhkes: "Voi, nyt harja majastani murtui, rae viljan sorti saraltani, taloa nyt arvokkaamp' on hauta. Voi kun tuollaisna sun näen jälleen, kunniani, vanhuuteni turva, taivaan lahja, äsken suuri, jalo, nyt kuin hiekka halpa, jolla makaat."
Mutta kuni salaman iskusta silmänräpäyksessä värähtivät Antin kasvot ja silmistä leimahti outo tuli, kun miesjoukossa huomasi Juken taudinarpiset, rauhattomat kasvot ja hänen omin lupinsa kähentelevän työhön. Antti seisattui kuni ukkosen lyömä, koko ruumis vapisi eikä tiennyt mitä tehdä, sillä hän näki Juken haamusta, että se on tullut ihan ärsyttääkseen eikä tottele sanaa.
Maria oli juuri lähtemässä lypsämään, kun lapset, pyörein silmin, melkein huutaen, sanoivat: "Meidän Sunteri puski Maatikkia että se poltti jalkansa ja laukkailee tuolla aholla." Sen kuultuaan Maria meni kuin ukkosen lyömä. Hehkuvan punakat kasvot menivät melkein mustiksi, lypsinkiulu putosi käsistä ja tuskainen huudahdus kuului: "Herra Jumala sentään!"
Hänt' aatellessa sydän vuotaa verta Ja petollinen sielu tuskaa tuntee Anteeksi! Pyörryn. CYMBELINE. Tyttäreni? Kuinka? Miehistä mieles! Mieluummin sun elää Suon täyden luonnonmääräsi kuin kuolla, Ennenkuin lisää kuulen. Toinnu! Puhu! JACHIMO. Kerranpa onneton se kellon lyömä! Roomassa olkoon kirottu se huone!
Vastasi Eurypylos, uros haavoitettu, nyt jälleen: "Turha jo on, jalo Patroklos, avuntoivo akhaijein, laivoja tummia päin pakolaisina pois väki painuu. Sillä jo kaikk' on nuo, urot parhaat jotk' oli ennen, laivojen luona, ken nuolen on lyömä, ken iskemä keihään, syöksyvät iliolaiset päin yhä yltyvin innoin.
Kymmeneen vuoteen en ole sinua tuommoisena nähnyt, mitä on tapahtunut? Ja mikäs tuota vaivaa? Toinen hyppii ja tanssii kuin hullu, toinen on kuin ukkosen lyömä. Ei, täti, hän on vaan kamppauksen kestänyt ja päätöksen tehnyt; se on häntä niin väsyttänyt. No, Kustaa? VOITTO. Niin, täti, hän päätti naida. Kas niin! Se oli miehen työ! Viimeinkin viisastuit. Voi minua kovan onnen leikkikerää!
ACHILLES. Siis Hectorin kanss' Ajax taistelee? PATROCLUS. Niin tekee, ja saa suurta mainett' ehkä. ACHILLES. Näen, että vaarassa on kunniani, Nimeni syvän haavan saa. PATROCLUS. Siis varo! Parantuu vaivoin oma lyömä haava. Jos laiminlyömme välttämättömän, Niin vaaran valtakirjan vahvistamme; Ja salaa niinkuin kuume vaara iskee, Kun päiväsessä jouten lojumme.
Petrovitsch valitti, että tuo lakkaamaton kolkutus vaivasi hänen päätänsä; oli kuin joka lyömä olisi tungennut aivujen läpi. Lents kaiketi ei saanut soittovärkkiä oikein seisatetuiksi, koska toinen niistä yhtäkkiä aikoi soitta, vaan halleluja-nuottia, ja Lents yhtyi korkealla äänellä laulamaan: "Hallelujat. Kiitosta Herralle veisatkaa!"
Omituisen surullisella äänellä lauloi koko väki virren. Sitte luettiin luku raamatusta ja muutamia ilta-rukouksia, veisattiin taas ja perheenisäntä päätti hartauden siunauksella. Ja pyhässä hiljaisuudessa levitti yö leponsa siunatun joukon yli. Mutta tähänkin rauhan asuntoon löysivät murheet ja huoli. Sitä kohtasi kuoleman raskain lyömä.
Päivän Sana
Muut Etsivät